IX Puistofilosofia-viikon jälkeen koitti paluu arkeen. Viisi aurinkoista, helteistä ja tapahtumarikasta kesäpäivää olivat takana. Jälleen kerran Ikaalisiin oli kokoontunut alustajien ja yleisön muodostama, innokas ja aktiivinen joukko, jonka kanssa oli päässyt keskustelemaan ja vaihtamaan ajatuksia.

Sitten kaikki oli ohi: Ihmiset lähtivät pois, Ikaalisten Keskuspuisto hiljeni. Intensiivisen läsnäolon ja ajatusten vaihdon jälkeen takki oli tyhjä. Tuli nukuttua väsyneen ja onnellisen unta, huilittua pari päivää putkeen, sekä analysoitua kaikkea viikolla kokemaansa.

Ja nyt, kolme kuukautta myöhemmin, on jo syksy: Syysmyrsky on heilutellut puiston puita, lehmusten vihreät lehdet ovat muuttaneet väriä ja valtaosin jo pudonneet, värjäten puiston nurmikon keltaiseksi mereksi. Ja kohta on talvi, kuten ensimmäiset merkit horisontin orastavasta, kirkkaasta kuulaudesta antavat ymmärtää. On siis korkea aika katsoa taaksepäin, mitä kaikkea kuluneen kesän Puistofilosofia-viikolla oikein tapahtui.

Toisin sanoen, mitä Puistofilosofia oikein on?

Puistofilosofia on muovituolien roudaamista, äänentoiston kasaamista, helteisessä puistossa seisomista, alustajien ja yleisön vastaanottamista. Se on puheenvuorojen kuuntelemista ja niiden itsensä pitämistä, mikrofonin kanssa kulkemista ja yritystä päästä tuuheiden lehmusten alle varjoon, pois paahtavasta auringon paisteesta.

Puistofilosofia on hotellivarausten tekemistä, alustajien ja tavaroiden kuljettamista, radio- ja lehtihaastattelujen antamista. Se on t-paitojen painamista, alustuksista tehtyjen muistiinpanojen kirjoittamista, valokuvien ottamista ja some-kanaville tuotettavien päivitysten laatimista.

Puistofilosofia on Bar No Namen terassilla käytyjä, myöhäiseen yöhön jatkuneita keskusteluja, sen mahtavaa henkilökuntaa ja öisiä kuutamouinteja Kasinon hyppytornilla. Se on innokasta dialogia öisen kauppalan lehmusten verhoamilla kujilla ja aamuauringon kajossa, kunnes viimein tajuaa mennä nukkumaan muutamaksi tunniksi.

Puistofilosofia on Ikaalisten keskiyön madon mysteerin selvittämistä, aforismien, tekstikatkelmien, runojen ja merkityksellisten elämäntarinoiden kertomista. Se on iloa ja naurua, mutta myös vakavoitumista, surumielisyyttä ja haikeutta.

Puistofilosofia on Kivigrillin suojelukohteeksi nimittämisen pohtimista ja Keskuspuiston uudelleen nimeämistä Puistofilosofien puistoksi. Se on kantaa ottavia taidenäyttelyitä ja ukulele-musiikkia, ajatuksia herättäviä teatteriesityksiä ja upeasta Juhlatalo Rahkolan kartanomiljööstä nauttimista.

Puistofilosofia on lasten iloa uuden, jännittävän tiedon ja ajatusten äärellä, kaupunginkirjaston maagisten kirjahyllyjen välittömässä läheisyydessä. Se on lukion filosofian opiskelijoiden raikasta ja taatusti uusia näkökulmia tuottavia avauksia, todellisia filosofisia murusia, jotka pakottavat hivenen vanhemmat sielut pohtimaan asioita uudesta näkökulmasta, pois tutun ja turvalliseksi koetun ääreltä.

Puistofilosofia on uskaltautumista tiedon lähteille, heittäytymistä mukaan keskusteluihin. Se on elävän ja todellisen maailman kohtaamista, jopa uskaltautumista tuijottaa tyhjyyteen, silmien ummistamisen ja todellisuuden kieltämisen sijaan. Totuuden etsiminen tekee rohkeammaksi, vahvemmaksi.

Puistofilosofia on myös itsensä epätäydelliseksi tiedostamista, sen ymmärtämistä, että todellinen ihmisyys on ikuista keskeneräisyyttä, kasvamista. Valmista ei tule koskaan. Totuuden julistajiin on syytäkin suhtautua varautuneesti.

Puistofilosofia on ajatus siitä, että ihmiset pystyvät keskustelemaan sivistyneesti ja toisiaan kunnioittaen, ajatuksia, mielipiteitä ja tietoa jakaen. Puistofilosofia on toisten ihmisten kohtaamista, uusien tuttavuuksien ja ihmissuhteiden luomista. Tämänkin kirjoittaja sai kesällä monta uutta ystävää.

Kaikkea tätä, ja paljon, paljon muuta on Puistofilosofia.

Rakkaat ystävät!

Heinäkuun viimeinen viikko Ikaalisissa osoitti, että vaikka tapahtuman mainostaminen ja markkinointi on kiinni pitkälti käsitteestä viidakkorumpu, itse Puistofilosofia-viikko on jo siksi vakaalle pohjalle rakentunut festivaali, ettei sen olemassaolo ole enää kiinni pelkästään sattumalta paikalle saapuneista vieraista.

Ei, Puistofilosofia-viikolle tullaan tosissaan sinisten ajatusten äärelle, hakemaan tietoa, tapaamaan toisia ihmisiä sekä nauttimaan tunnelmasta, jota voi ylpeänä kuvailla käsitteellä ainutlaatuinen.

Viiden päivän aikana alustuksissa ja muissa tapahtumissa vieraili yhteensä yli 620 filosofisista keskusteluista kiinnostunutta kävijää. Se on hieno osoitus pienen indie-tapahtuman voimasta, jonkin sellaisen kulttuurillisen ilmiön saavuttamisesta, jollaiselle on jo pitkään ollut vahva, sosiaalinen tilaus.

Kiitos verrattomille alustajille, toivottavasti viihdyitte. Kiitos mahtavalle yleisölle, joka koko viikon toteutti Puistofilosofia-tapahtuman oivaa henkeä: Loistavia puheenvuoroja ja perusteltuja vastauksia, suvaitsevaisuutta, avarakatseisuutta ja toisten mielipiteiden kuuntelemisen taitoa. Kauttanne koimme tänäkin kesänä Puistofilosofia-viikon hengen.

Oman arvokkaan panoksensa tapahtuman toteutumiseen antoivat lukuisat yksityiset ihmiset, yhteisöt, yhdistykset ja yritykset. Kiitos, että olitte mukana tekemässä  – näin uskallan tässä väittää – Suomen välittömintä ja sympaattisinta kesätapahtumaa. Toivottavasti olette mukana myös jatkossa.

Edellisen pohjalta on mahtavaa lähteä kulkemaan kohti tulevaa talvea ja suunnittelemaan ensi kesän järjestyksessä jo kymmenettä Puistofilosofia-viikkoa. Sinisiä ajatuksia merkkivuoden kunniaksi on jo ilmassa, samoin alustavasti mukaan ilmoittautuneita, loistavia alustajia.

Sydämellisesti tervetuloa heinäkuussa 2019 Ikaalisiin! Sitä ennen varmasti törmäillään ja harrastetaan filosofiaa!

Antti ja Puistofilosofia-tiimi