TIISTAI 23.7.2019

klo 13.30 Ikaalisten Keskuspuisto

X Puistofilosofia-viikon avaus

Puistofilosofi Antti Sorri pitää perinteisen Puistofilosofia-viikon avauspuheenvuoron. Luvassa viikon ohjelman esittely sekä tapahtuman yleinen kuvaus – unohtamatta tietenkään filosofista näkökulmaa. Lyhyessä esittelyssä mukana myös filosofisesta praktiikasta Puistofilosofia-viikolla yksityisiä ja julkisia puheenvuoroja pitävän FM Merja Tikan puheenvuoro.

Klo 14.00 Ikaalisten Keskuspuisto

FT Aku Visala: Neuronitko syypäitä? – Onko tiede osoittanut, ettei tahtomme ole vapaa? 

Kysymys vapaasta tahdosta on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan. Voisi helposti kuvitella, että tämä muinainen filosofinen ongelma olisi jo saatu ratkaistua tai se olisi ainakin pois muodista mutta näin ei kuitenkaan ole käynyt. Viimeaikaisen analyyttisen filosofian piirissä siitä on kirjoitettu lähes loputtomiin. Kiinnostus ei kuitenkaan rajoitu vain filosofian piiriin, vaan tahdonvapaudesta ja siihen liittyvistä teemoista on tehty myös erittäin kiinnostavaa empiiristä tutkimusta. Muutamat neurotieteen löydökset ovat tuottaneet varsin suuren määrän populaaritieteellistä kirjallisuutta ja lehtijuttuja, joissa raportoidaan toinen toistaan sensaatiomaisempia tuloksia siitä, kuinka aivot tekevät päätökset puolestamme ja kuinka meillä ei voi olla vapaata tahtoa. Harvassa ovat kuitenkin ne filosofit, jotka olisivat vakuuttuneet neurotieteen nyt ratkaisseen tahdonvapauden ongelman. Filosofian, neurotieteen ja kognitiotieteen rajamaastoon onkin syntynyt laaja keskustelu siitä, miten tieteellisiä tuloksia tulisi tulkita, mitä ne tarkoittavat ja mikä niiden rooli debatissa tahdonvapaudesta oikeastaan on. 

Esittelen viimeaikaista keskustelua tahdonvapaudesta juuri tässä tieteen ja filosofian rajamaastossa. Aluksi tarkastelen hieman itse tahdonvapauden käsitettä ja niitä ehtoja, joita sille on asetettu. Tämän jälkeen käsittelen neurotieteeseen ja psykologiaan vetoavia argumentteja tahdonvapautta vastaan ja tarkastelen lyhyesti joitakin näihin argumentteihin esitettyjä vastauksia.

Aku Visala on uskonnonfilosofian dosentti ja akatemiatutkija Helsingin yliopistossa. Hän on toiminut tutkijana myös Notre Damen (USA), Princetonin (USA) ja Oxfordin (UK) yliopistoissa. Visalan tutkimukset liittyvät teologian, filosofian ja kognitiotieteen risteyskohtiin. Hän oli mukana valmistelemassa Valtionvarainministeriön Eettistä tietopolitiikkaa tekoälyn aikakaudella selontekoa ja hänen tuorein kirjansa Vapaan tahdon filosofia (2018) oli ehdolla vuoden tiedekirjaksi. Hän harrastaa säveltämistä, leffoja ja elokuvamusiikkia.

Klo 17.00 Ikaalisten Keskuspuisto

FT Sami Pihlström: Jumalan hiljaisuus

Moni uskonnollinen ihminen on saattanut joskus kokea Jumalan ”puhuvan” hänelle – ellei suoraan, niin esimerkiksi luonnonilmiöiden tai koskettavan taiteen äärellä. Kristityillä ja muilla Jumalaan uskovilla on tapana ajatella Jumalan ilmenevän luonnossa, niin kutsutussa yleisessä ilmoituksessa. Toisaalta perinteinen kristitty pitää nimenomaan Raamattua, erityistä ilmoitusta, ”Jumalan sanana” eli ikään kuin kuulee Jumalan äänen pyhää tekstiä lukiessaan.

Jumalan äänen tai puheen – ja Jumalan puhuteltavana olemisen – kokemuksen ohella erittäin merkityksellinen on kuitenkin myös uskonnollisen (ja vastaavasti uskonnottoman) ihmisen kokemus Jumalan hiljaisuudesta, siitä, ettei Jumala puhukaan (eikä ehkä myöskään kuule, kun häntä puhutellaan). Hän ei vastaa rukoukseen eikä anna olemassaolostaan mitään muitakaan merkkejä, vaan on vain hiljaa. Tästä joku päättelee, ettei Jumalaa ole, kun taas toinen tulkitsee Jumalan hiljaisuuden uskonnollisessa viitekehyksessä korostaen Jumalan kätkeytyneisyyttä, salattua Jumalaa. 

Tässä esitelmässä luon ensin lyhyen katsauksen hiljaisuuden eri muotojen merkitykseen uskonnonfilosofiassa, etenkin kärsimyksen ja pahuuden ongelman eli niin kutsutun teodikeaongelman yhteydessä. Sen jälkeen paneudun pienenä tapaustutkimuksena kiinnostavimpiin keskitysleirikirjailijoihin lukeutuvan Primo Levin ajatuksiin, joille nähdäkseni tulee antaa huomattava painoarvo, kun pohdimme hiljaisuuden asemaa suhtautumisessamme inhimilliseen kärsimykseen. Tällä problematiikalla on mitä suurin merkitys niin uskonnollis-teologisessa kuin sekulaarissakin kontekstissa. Levi osoittautuu kirjailijaksi, jonka yhtenä avainteemana on hiljaisuuden kunnioittaminen osana kärsivän ihmisen kunnioittamista.

Alustaja toimii uskonnonfilosofian professorina Helsingin yliopistossa ja puheenjohtajana Suomen Filosofisessa Yhdistyksessä (SFY).

Klo 20.00 Bar No Name

FT Jarno Hietalahti: Huumorin huumaava kepeys

Jokainen on asiantuntija huumorin suhteen. Kukin tietää, mikä on hauskaa ja mikä ei – omaa huumorintajua parempaa ei ole. Mitä tässä enempää selittelemään?

Filosofille tilanne on herkullinen. Meillä on ilmiö – huumori – joka yhdistää jokaista, mutta joka on myös ainutlaatuista kullekin kokemuksen tasolla. Huumorissa jaettu ja ainutkertainen törmäävät riemukkaalla tavalla, jos kohta toisinaan hauskanpito saa myös traagisia seuraamuksia. Ihmisten henkiä on riistetty huumorin vuoksi. Miksi kaikkein ilmeisin, viattomin ja vakavuudesta mahdollisimman kaukana oleva seikka saa toisinaan niin valtaisat ja äärimmäisen vakavat mittasuhteet? Tätä täytyy ajatella uudesta näkökulmasta.

Huumorintutkijat vertaavat alaansa sammakon leikkelemiseen. Se on sotkuista puuhaa, kohteen elämä päättyy eikä kenelläkään varmasti ole hauskaa, kun vitsejä aletaan selittää. Ilonpilaamisen uhallakin filosofin on tartuttava härkäsammakkoa sarvista ja toivottava, ettei kohde kuole turhaan. Huumoria ei pidä pelkästään kokea, vaan sitä tulee ymmärtää.

Esitelmässä avaan mahdollisuuksia ajatella huumoria filosofisesta näkökulmasta ja pohdin naurun yhteisöllistä merkitystä. Jos huumorinfilosofia johonkin kannustaa, niin itsekriittisyyteen ja -reflektioon huvinpidon äärellä. Huumori häilyy ristiriitojen äärellä, mutta nämä ristiriidat on laitettava järjen ja empatian keinoin järjestykseen. Me voimme ymmärtää huumoria, muita ja myös itseämme, kun pohdimme, mitä naurun takaa löytyy. Ollessaan osa jaettua elämää, huumori on vakavaa, mutta tämä ei tarkoita leikillisyyden sysäämistä syrjään.

Jarno Hietalahti on tutkijatohtori Jyväskylän yliopistossa. Filosofina hän keskittyy pohtimaan, mikä on hauskaa –mikä saattaa jo itsessään olla huvittavaa. Hietalahti on käsitellyt huumoria väitöskirjansa lisäksi lukuisissa tutkimusartikkeleissa, ja hänen teoksensa Huumorin ja naurun filosofia (Gaudeamus, 2018) on tienraivaaja suomalaisen huumorinfilosofian kentällä. Hietalahti ei päästä huumoria helpolla vaan kritisoi sitä herkeämättä. Kritiikillä on kuitenkin tarkoitus: tavoitteena on hahmottaa, mikä huumorissa ja naurussa on humanistisesti arvokasta kaiken hetkittäisen ilonpidon lisäksi.

KESKIVIIKKO 24.7.2019

Klo 12.00 Ikaalisten Keskuspuisto

Sana on vapaa

Vapaat keskustelut ovat Puistofilosofia-viikon ehdoton suola. Mikään ei voita verratonta dialogia, jonka lopputuloksena käsiteltävä aihe asettuu kokonaan uuteen valoon. Tule paikalle ehdottamaan aihetta, keskustelemaan, pohtimaan ja kuuntelemaan! Keskiviikkona keskusteluja johtaa FM Merja Tikka, jolta voi samalla kätevästi tilata vaikka esittelyn filosofisen praktiikan toiminnasta.

Klo 12.00 – 16.00 Ikaalisten Keskuspuisto

Todellisuuden Tutkimuskeskus (TTK): Utopiakonsultaatio

Utopiakonsultaatio on esityksellinen palvelu, joka avartaa välittömästi asiakkaan mielentilaa ja avaa uusia näkymiä. Utopiakonsultaatiossa pysähdytään yksityiskohtien äärelle etsimään, löytämään ja rakentamaan haluamaamme todellisuutta ja tekemään mahdottomasta mahdollista. Konsultin johdattelemana tarkkaillaan ja tutkitaan ympäristöä ja etsitään uusia tapoja sijoittua ympäröivään todellisuuteen.

Esityksen lähtökohtana on yhteisesti puhuttelevat teemat, joita lähdetään käsittelemään ympäristöä hyödyntäen. Aineistona toimii kaikki mitä ympäristö tarjoaa, samoin se, miten asiakkaan kysymykset, toiveet tai tunteet heijastuvat ympäristöön. Utopiakonsultaatiossa etsitään reittejä jonnekin toisaalle, utooppiseen paikkaan, jossa mahdoton voi toteutua.

Utopiakonsultaatio avaa mahdollisuuden pysähtyä ja hypätä sivuun säännöistä tai totutuista ajatuskuvioista.

Mikä on sinun Utopiasi? Minkälaisen maailman haluat nähdä jos matkustamme ajassa tulevaisuuteen? Mikä olisi parasta mitä juuri nyt voisi tapahtua? Mikä olisi paras mahdollinen maailma juuri nyt? Utopiakonsultit: Talvikki Eerola ja Maria Santavuori.

Varaa henkilökohtainen Utopiakonsultaatio etukäteen puistossa.

Klo 14.00 Ikaalisten Keskuspuisto (Suomen Akatemian päivä)

FT Jussi Backman: Mitä on moderni ja onko se jo päättynyt?

Viime vuosikymmenien kulttuurikeskustelua on vahvasti hallinnut puhe postmodernista, jälkimodernista. Käsitteeseen sisältyy ajatus, että 1500- ja 1600-luvuilla renessanssin, uskonpuhdistuksen ja tieteellisen vallankumouksen myötä alkanut ja 1700-luvun valistukseen ja 1800-luvun edistysuskoon huipentunut länsimainen moderniteetti, uusi aika, ajautui 1900-luvulla kriisiin, jossa sen perustavat lähtökohdat kyseenalaistuivat siinä määrin että voidaan alkaa puhua modernin jälkeisestä ajasta.

Erityisesti maailmansotien katastrofien ja toisaalta kulutusyhteiskunnan nousun ja liberaalin demokratian maailmanlaajuisen voittokulun on nähty peruuttamattomasti horjuttaneen modernia aikakautta hallinnutta uskoa historialliseen edistykseen. Ajattelutavan juuret ovat vastavalistuksessa ja konservatiivisessa ajatteluperinteessä, joka näki Ranskan vallankumouksesta alkaneen yhteiskunnallisen modernisaation vapauttavan edistyksen sijaan tuhoisana ja hajottavana voimana. Toisaalta myös Frankfurtin koulukunnan vasemmistolaiset teoreetikot suhtautuivat pessimistisesti valistuksesta alkavaan modernin järjen voittokulkuun, joka heidän silmissään oli paljastumassa luonnon ja ihmisen sokean teknologisen hallinnan voittokuluksi.

Termin ”postmoderni” toi yleiskieleen 1970-luvun lopulla Jean-François Lyotard, joka esitti modernin kriisin modernien kertomusten kriisinä: valistusmodernia hallinneet suuret filosofiset ja poliittiset ”metakertomukset” historiasta universaalina edistysprosessina ovat Lyotardin mukaan menettämässä uskottavuuttaan. Myöhemmät teoreetikot ovat yhdistäneet postmodernin kulttuurin kehittynyttä kapitalismia leimaavaan kulutusyhteiskuntaan, kulttuurin kaupallistumiseen ja hyödykkeistymiseen ja tästä seuraavaan kyynisyyteen, pinnallisuuteen ja tarkoituksettomuuden kokemukseen.

Tarkastelen yleisellä tasolla länsimaisen modernin ja modernismin leimallisia tunnuspiirteitä ja sitä missä mielessä niiden on nähty tulleen tiensä päähän. Punaisena lankana toimii ajatus, että modernin perustavimpana lähtökohtana, joka selvimmin erottaa sen antiikista ja keskiajasta, voidaan pitää ajatusta ihmisestä aktiivisena, autonomisena subjektina, joka ei vain katsele ja uusinna luontoa tai jumalallista luomistyötä vaan itse aktiivisesti ennakoi, hallitsee ja muokkaa luontoa, itseään ja yhteiskuntaansa ja tuottaa ja rakentaa aidosti uutta todellisuutta.

Uusi aika on kirjaimellisesti uutuuden aikaa, jossa ihmisestä itsestään tulee kristinuskon Jumalan mallin mukainen ennakoimatonta uutuutta luova olento. Mikäli pyrkimys maailman ja elämän hallintaan ja luovaan uudistamiseen nähdään modernin ytimenä, on selvää, ettei modernin voida nykytilanteessa sanoa päättyneen. Modernissa ajattelussa on kuitenkin 1800-luvun lopulta alkaen tapahtunut selkeästi havaittava murros: siinä missä valistuksen jälkeiset suuret modernit historianfilosofiat näkivät kristinuskon pelastuskertomuksen tavoin ihmiskunnan etenevän kohti yhtä viimekätistä päämäärää, on historia Friedrich Nietzschestä alkaen enenevässä määrin nähty avoimena, loputtomana tai kehämäisenä yhä uusien päämäärien ja merkitysten luomisena, keskinäisenä kilpailuna ja väistymisenä jälleen uusien tieltä. Tästä näkökulmasta voidaan postmodernin sijaan puhua myöhäismodernista aikakaudesta, jossa moderni huipentuu loputtomaan innovointiin ja kilpailuun, päättymättömään uuden luomiseen ja uudistumiseen uutuuden itsensä vuoksi.

Klo 17.00 Juhlatalo Rahkola

Lintukonsertti

Äänitaiteilijat Juhani Liimatainen ja Juha Valkeapää luovat maiseman arkisista ja mytologisista linnuista kuten varpusista, talitinteistä, kottaraisista, kyyhkyistä, lokeista, joutsenista, huuhkajista, korpeista, kuikista, käistä, feeniksistä ja Tux-pingviinistä. Jussi soittaa syntetisaattoria, Juha ääntään. He myös puhuvat vähän. Ja he pukeutuvat höyheniin. Konsertti kestää 30 – 40 minuuttia.

Klo 20.00 Bar No Name

Cuenta cuentos – tarinointia mikrofonin äärellä

Tarinoidenkertomisen perinnettä nostetaan ajattelun ja dialogin festivaalilla uusiin uomiin. Onko mielessäsi lyhyt tarina, runo tai katkelma kirjasta, jonka haluaisit jakaa toisten kanssa? Muistuuko mieleesi jokin tapahtuma elämässäsi, jonka kokisit tärkeäksi jakaa toisten ihmisten kanssa? Entä, onko kuluneen  Puistofilosofia-viikon aikana mieleesi noussut esiin ajatuksia tai kysymyksiä, joita haluaisit lausua ääneen?

Cuenta cuentos on espanjaa, tarkoittaen tarinankertojaa. Ihmiset ovat viihdyttäneet toisiaan tarinoilla jo ammoisista ajoista lähtien, eikä perinne ole menettänyt suosiotaan edes hektisessä nykymaailmassa. Lyhyet tarinat, monologit, runot ja aforismit – tai jotain aivan muuta – ovat mainio tapa viihdyttää ja herättää ajatuksia.

Mikä olisikaan parempi paikka eurooppalaisen tarinankerronnan perinteen estradiksi kuin Puistofilosofia-viikko! Olet sydämellisesti tervetullut lavalle ja tarttumaan mikkiin, kertoaksesi muille ihan mitä tahansa mieleesi juolahtaa. Siinä sivussa voidaan parantaa yhdessä maailmaa!

Cuenta cuentos järjestettiin Puistofilosofia-viikolla ensimmäistä kertaa viime kesänä ja sai heti alusta lähtien suuren suosion. Tarinoita mikrofonin äärellä johtaa puistofilosofi Antti Sorri.

TORSTAI 25.7.2019

Klo 10.00 Ikaalisten kaupunginkirjasto

Hikoileva maapallo -jöröjukkamaisia tarinoita ympäristöstämme

Nukketeatteri Kuuma Ankanpoikasen Hikoileva maapallo -jöröjukkamaisia tarinoita ympäristöstämme on sarjakuvamainen, aina ulkona luonnossa toteutettava nukketeatteriesitys. Esityksen keskiössä häärää kaksi riimitellen kommunikoivaa jörötutkijaa. Tutkijat kohtaavat riemastuttavan joukon otuksia ja ilmiöitä, joihin maapallon hikoilu, ehkä-kenties-jollakin tavalla-mahdollisesti, saattaa liittyä. Esityksen tavoitteena on herättää kysymyksiä ja ajatuksia ympäristöön liittyvistä teemoista yhdessä pohdittavaksi esityksen jälkeen. Mutkaton esitys sopii kaikenikäisille katsojille.

Työryhmä
Käsikirjoitus & ohjaus: Anna-Kaisa Kuisma
Nuket: Iisa Tähtinen
Laulujen sävellys: Laura Eriksson
Esiintyjät: Pia Kalenius & Merja Pöyhönen
Toteutusapu: Susanna Auvinen, Henna Kuisma, Aura of Puppets

Klo 10.45 Ikaalisten Kaupunginkirjasto

Opri Keskinen: Askartelu- ja tarinatuokio lapsille.

Millaisia lintuja on olemassa? Osaavatko kaikki linnut lentää? Mitä linnuista tulee mieleen?
Lintujen sanotaan kuvastavan vapautta. Mitä vapaus on? Onko vapaus tärkeää? Jos ympärillä on likaista ja ilma huonoa, miten se vaikuttaa vapauteen? Sanotaan myös, että vapaus tuo vastuuta. Mitä vastuu on? Pitäisikö vapauden takia kaikkien olla sotkematta ja siivota jälkensä?

Millainen lintu haluaisit olla? Nopea? Suuri? Kauniin värinen? Söisitkö kalaa/ hyönteisiä/ siemeniä/ marjoja? Entä jos lintujen ruoka on vähissä, pitäisikö ihmisten auttaa lintuja? Miten lintuja voisi auttaa? Ruokitaanko teillä talvella lintuja?

Lintuja tarkkailemalla voi huomata kuinka samanlaisia ja samalla erilaisia linnut ovat keskenään. Mitä linnuilta voisi oppia? Onko linnuissa ja ihmisissä jotain samanlaista?Pääskyt asuvat talvet Etelä Afrikassa ja tulevat viettämään kesää Suomeen. Jaksaako pääsky lentää niin pitkää matkaa, jos ilma tulee saasteista likaiseksi ja kuumaksi? Miten pääskyä voisi auttaa? Kuinka maapallosta saataisiin puhtaampi paikka?

Papukaijat ja korpit voivat oppia puhumaan ja laskemaan. Niiden sanotaan olevan yhtä viisaita kuin kolmevuotiaat lapset. Linnut tykkäävät myös leikkiä. Oletko nähnyt koskaan lintujen leikkivän? Millaisia leikkejä niillä voisi olla? Onko leikkiminen tärkeää? Pitäisikö aikuistenkin leikkiä enemmän? Mitä aikuiset voisivat oppia lapsilta?

Luonnossa kaikella on jokin tarkoitus. Linnut esimerkiksi laulavat varoitukseksi, toistensa löytämiseksi ja oman reviirin eli pesän ympärillä olevan alueen suojelemiseksi. Lintututkijat ovat nyt todenneet, että linnut tykkäävät laulaa myös omaksi huvikseen. Millaisia linnunääniä tunnet? Tykkäätkö kuunnella lintujen laulua? Miksi ihmiset laulavat? Onko laulaminen tärkeää?

Klo 12.00 Ikaalisten Keskuspuisto

Sana on vapaa.

Vapaat keskustelut ovat Puistofilosofia-viikon ehdoton suola. Mikään ei voita verratonta dialogia, jonka lopputuloksena käsiteltävä aihe asettuu kokonaan uuteen valoon. Tule paikalle ehdottamaan aihetta, keskustelemaan, pohtimaan ja kuuntelemaan! Torstaina keskusteluja johtaa FM Merja Tikka, jolta voi samalla kätevästi tilata vaikka esittelyn filosofisen praktiikan toiminnasta. Keskustelut aloitetaan yhteisellä, Merjan vetämällä joogaharjoituksella.

Klo 14.00 Ikaalisten Keskuspuisto

FM Merja Tikka: Filosofisen konsultaation esittelyä

Uteliaisuus ja innostus elämän ihmeiden äärellä on ajanut minua koko ikäni erilaisten kokemusten pariin niin Suomessa kuin ulkomailla. Näiden kokemusten ja oman sisäisen maailmani tutkiskelu on puolestaan johdattanut mielen mysteerien pohdiskelun ja filosofian harjoittamisen polulle.

Olen filosofi (FM Tampereen yliopisto), filosofian praktikko (Kriittinen korkeakoulu, Helsinki), mielenterveyshoitaja (Joensuun ammatti-instituutti) sekä itseoppinut joogi. Koulutan ja harjoitan itseäni jatkuvasti toisten eurooppalaisten praktikkojen kanssa ja teen filosofin konsultaatioita sekä vedän sokraattisia dialogeja. Vuosina 2015-2018 vedin HUS:sin hengityshalvausyksikössä Sokrates-kahvilatoimintaa jonka tavoitteena oli edistää kollegiaalista ja ammatti-eettistä työskentelyä sekä toimia dialogisen työskentelytavan alustana työhyvinvoinnin parantamiseksi.

Kaikki henkilökohtaiset ongelmat eivät suinkaan ole mielenterveyden häiriöitä kuten tämän päivän medikalisoitunut paradigma haluaisi meille uskotella. Toki jos tunnet olevasi fyysisesti tai psyykkisesti sairas on hyvä hakeutua lääkäriin. Mutta jos haluat tarkastella elämääsi ja sitä kuka olet, käy tutustumassa filosofiseen neuvonpitoon. Filosofin vastaanotolla saat dialogin, et diagnoosia.

Filosofinen konsultaatio on itsestä huolehtimista, tulemista tietoiseksi itsestään. Sen lähtökohtana on sokraattisen “Tunne itsesi” kehoituksen toteuttaminen tutkimalla oman ajattelunsa perusteita ja etsimällä viisautta joka johdattaa hyvään elämään. Se ei ole psykologista terapointia tai valmennusta, jossa ratkotaan ongelmia, vaan filosofista työskentelyä, joka johdattaa ajattelun kautta oman mielensä toiminnan ymmärtämiseen.

Klo 17.00 Ikaalisten Keskuspuisto

FM Kaisa Kortekallio: Ilmastonmuutos ja ruumiillisen mielen filosofia

Kirjailija Margaret Atwood on kutsunut ilmastonmuutosta ”kaiken muutokseksi”: kyse ei ole vain muuttuvista säätiloista tai edes yhteiskuntiemme energiankäytöstä, vaan koko ihmiselämän organisoimisesta uudelleen. Tätä uudelleenorganisointia on pyritty viime aikoina tekemään esimerkiksi ekologisen jälleenrakennuksen ja Green New Dealin otsakkeiden alla, ja ekologisesti kestävämpää kulttuuria on hahmoteltu jo pitempään vaikkapa syvävihreissä liikkeissä, kohtuusliikkeessä ja permakulttuuripiireissä. Näiden liikkeiden ajamat muutokset ovat pitkälti poliittisia ja taloudellisia, mutta tässä alustuksessa esitän että ilmastonmuutokseen mukanaan tuoma kulttuurinen muutos kytkeytyy myös mielenfilosofiaan ja kokemuksellisuuteen.

Viime vuosikymmenten aikana kehitellyt, ruumiinfenomenologiaa ja kognitiotieteitä yhdistelevät mielenfilosofian lähestymistavat hahmottelevat mallia aktiivisesta ja ruumiillisesta, ympäristönsä kanssa muotoutuvasta mielestä. Erityisesti enaktivistinen lähestymistapa, jota alustuksessa esitellään Alva Noën Omituisia työkaluja -teoksen pohjalta, antaa työkaluja sekä mielen käsitteelliseen uudelleenjäsentämiseen että osallistuvampaan kokemisen tapaan. Enaktivistinen mielenmalli antaa mahdollisuuden kokea mielen toiminta osana laajempia ekologisia järjestelmiä, vaikutuksille alttiina ja sopeutuvana koreografiana. Yhdessä voimme pohtia, kuinka tällainen käsitys ja kokemus mielestä ruokkii ekologisesti kestävämmän kulttuurin rakentamista.

Kaisa Kortekallio (s. 1984) työskentelee niin & näin– ja Elonkehä-kulttuurilehtien toimituksissa. Hänen akateeminen kotinsa on kirjallisuudentutkimuksessa, ja hän viimeistelee parhaillaan väitöskirjaa joka ruotii uutta ekologista tieteisfiktiota posthumanistisista ja enaktivistisista näkökulmista. Kortekallio tekee tutkimustyötään Helsingin yliopiston Kielten laitoksella, osana Suomen Akatemian rahoittamaa Välineelliset kertomukset -konsortiota (iNARR 2018–2022).

Klo 20.00 Bar No Name

Elokapina-aktiivit Tuulia Reponen ja Ville Saarinen: Kansalaistottelemattomuus ympäristökriisin aikakaudella

Mikä on yksilön vastuu ilmastonmuutoksesta? Mihin toimiin paheneva ilmastokriisi velvoittaa meitä kansalaisina?

Viimeistään IPCC:n lokakuinen raportti herätti meidät jaettuun tietoisuuteen siitä, että ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen on paljon vähemmän aikaa kuin oletimme. Talouspoliittinen järjestelmämme jatkaa kuitenkin edelleen jatkuvan kasvun paradigmassa ja liberaalille edustukselliselle demokratialle tunnusomaisesti päätöksenteossa korostuu taloudellisten eturyhmien vaikutusvalta, joka kaventaa kansalaisten laillisia vaikutusmahdollisuuksia. Näyttää enenevissä määrin siltä, että fossiilisista energianlähteistä riippuvaiseksi kasvanut talouspoliittinen järjestelmämme ei kykene omin voimin vastaamaan kriisiin. Tilanteessa vastuuntuntoiselle kansalaiselle näyttäytyy moraalinen dilemma:

velvoittaako omatunto turvautumaan kansalaistottelemattomuuteen, vai vaatiiko viallinenkin yhteiskuntajärjestelmä meiltä ehdotonta lainkuuliaisuutta?

Republikaanisen ihmiskäsityksen mukaan meillä on kansalaisina sekä oikeus että velvollisuus osallistua yhteiskunnallisten asioiden hoitoon. Tästä voidaan johtaa ajatus, että olemme kansalaisina yhteisvastuussa ilmastokriisin hillitsemisestä. Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuuden ideaali puolestaan velvoittaa meitä jättämään tuleville sukupolville elinkelpoisen planeetan.

Vuorovaikutteisessa keskustelussamme haluamme haastaa yleisön mukaan pohtimaan mitä on olla hyvä ihminen ympäristö- ja ilmastokriisin aikakaudella ja kuinka pitkälle yksilön on oltava valmis menemään, jotta tarvittava yhteiskunnallinen muutos saadaan aikaiseksi. Pohdimme myös voiko ilmastokriisin tarjoama suuri haaste toisaalta tarjota uusia merkitysrakenteita elämiimme samaan aikaan kun kulttuuristamme on häviämässä edelliset merkitysrakenteet, kuten uskonto ja kansallisaate. Voiko kriisistä rakentua keskuuteemme uudenlaista poliittista yhteisöllisyyttä? Haluamme myös haastaa yleisöä pohtimaan eri kansalaistottelemattomuuden laatuja: missä kulkee Thoreaulaisen, Gandhilaisen tai Arendtlaisen kansalaistottelmattomuuden rajat ja kuinka niihin sovitetaan kotimaiset ilmiöt kuten Linkolalaisuus ja Koijärvi-liike. Jaamme omia ajatuksiamme ja kokemuksiamme väkivallattomasta kansalaistottelemattomuudesta ja rohkaisemme halukkaita osallistujia tekemään samoin.

Meillä ei ole tarjota valmiita vastauksia, mutta uskaltaudumme filosofoimaan avointen kysymysten äärelle. Toivotamme kaikki tervetulleiksi yhteiselle ajatusmatkalle!

Klo 22.00 Bar No Name

kallio manninen

kallio manninen yhdistelee eri materiaaleista monitasoisia hetkessä toteutuvia epäselviä ideoita utopiasta ja mahdollisista tulevaisuuksista. kallio manninen on kuvataiteilija Jari Kallion ja esitystaiteilija Antti-Juhani Mannisen yhteistyöprojekti jonka voi ajatella eräänlaisena orgaanisena koneena jonka osat ovat merkityksellisiä ainoastaan koneen toimintoihin nähden.

PERJANTAI 26.7.2019

Klo 12.00 Ikaalisten Keskuspuisto

Sana on vapaa

Vapaat keskustelut ovat Puistofilosofia-viikon ehdoton suola. Mikään ei voita verratonta dialogia, jonka lopputuloksena käsiteltävä aihe asettuu kokonaan uuteen valoon. Tule paikalle ehdottamaan aihetta, keskustelemaan, pohtimaan ja kuuntelemaan!

Klo 14.00 Ikaalisten Keskuspuisto

VTM Arno Kotro: Miksi koulussa tarvitaan filosofiaa?

Viime vuosien koulukeskustelu on ollut monin osin hämmentävää. Esimerkiksi lukiota kehitettäessä yleissivistyksen ja humanististen aineiden puolustaminen ovat jääneet yksioikoisen talousajattelun varjoon. Sellaista näennäisen hyödytöntä ainetta kuin filosofia ei kuulemma tarvita lukiossa lainkaan: ”Filosofia on turha aine”, sanoi eräskin merkittävä kouluvaikuttaja minulle suoraan.

En ymmärrä. Uskallan väittää, että filosofiaa tarvitaan kouluissa nyt kenties enemmän kuin koskaan, ja se olisi hyvä saada oppiaineeksi peruskouluihinkin.

Mitä enemmän netti tursuaa valeuutisia ja trollausta, sitä enemmän tarvitaan kriittistä ajattelua ja tieto-opillista viisautta erottaa todet ja epätodet väitteet toisistaan.

Mitä huterampia argumentteja julkisessa keskustelussa pyörii, sitä tärkeämmäksi tulevat argumentaatiotaidot ja kyky tunnistaa heikot ajatusketjut.

Mitä enemmän ihminen kuormittaa ympäristöä ja edistää ilmaston lämpenemistä, sitä enemmän tarvitaan moraalifilosofista valppautta herättelemään meitä vastuuseen.

Mitä pitemmälle tekniikka ja tekoäly kehittyvät, sitä enemmän tarvitaan filosofista pohdintaa ihmisen ja koneen rajoista, tietoisuudesta, tekoälyn etiikasta ja elämäämme ohjaavista alogoritmeista. Sen tietää professori ja kirjailija Yuval Harari, vaan eivät suomalaiset koulupäättäjät.

Mitä kiihkeämpää on poliittinen ja uskonnollinen ääriliikehdintä, sitä tärkeämmäksi tulee sellainen yhteiskuntafilosofinen pohdinta, joka kasvattaa maailmankatsomuksellista vastustuskykyä ääri-ismejä ja mustavalkoajattelua kohtaan.

Mutta ennen kaikkea: filosofit ovat aina pohtineet, mitä on hyvä ja merkityksellinen elämä. Ihan äkkiseltään ei tule tärkeämpää kysymystä mieleen. Arno Kotro on filosofian opettaja, kirjailija ja opetusalan eettisen neuvottelukunnan pj.

Klo 17.00 Ikaalisten Keskuspuisto

FM Vesa Jaaksi: Kasvatus ja kulttuurin ymmärtäminen

Alustus avoimilla kysymyksillä. Keskustelun avaukseksi.

Jo otsikossa on kolme eri aihetta tai asiaa eikä mikään niistä ole helppo tai yksinkertainen. Näkökulmani tulee kasvatukseta. Ei siis koulutukseta. Vaikka sekin liittyy asiaan. Mutta kasvatuksen kautta kysymys koskeekin koulutuksen päämäärää. Yksi vanha tavoite oli sivistys. Jännä sana jota on hankala kääntää muille kielille. Sivilisaatio voisi olla yksi mutta kun sivistys näyttää tarkoittavan enemmänkin eettistä ymmärtämistä kuin kulttuuria. Mutta sitten olemme taas pulassa, koska kulttuuri viittaa latinaan ja ihmisen tapaan toimia yhdessä luonnon kanssa:luoda kulttuuria, viljellä. Suomessa myös hengen viljely.

Kulttuurin kautta törmäämme monenlaisiin kulttuureihin: jääkiekko, ruoka, musiikki, keskustelu. Vieraaan kulttuurin ymmärtäminen. Tai kasvatuksessa oman ja vieraan kulttuurin ymmärtäminen. Ehdotukseni on, että sivistys tarkoittaa erilaisten (lukemattomien) kulttuurien ymmärtämistä. Jos kasvatuksella on jokin päämäärä, miksi ei erilaisten kulttuurien ymmärtäinen.

Olen filosofian maisteri Tampereen yliopistosta. Sanastakin voinee päätellä että pääaine oli filosofia. Olen toiminut filosofian opettajana vuodesta 1983 eri puolilla eteläsuomea. Sittemmin vetänyt keskusteluja Tampereen seudun työväenopistossa ja viime syksystä Kriittisessä korkeakoulussa Tampereella. Päähuomio on keskusteluissa ja tämän kautta kulttuurin ymmärtämisessä.

Klo 20.00 Bar No Name

Minna & Fredrika

Minna & Fredrika kertoo kahden kuuluisan naisen tapaamisesta. Heillä on paljon yhteistä. He olivat kumpikin Suomen ensimmäisiä naispuolisia journalisteja ja kirjailijoita, Fredrika Runeberg ruotsiksi, Minna Canth suomeksi. Molemmat olivat myös aikansa ensimmäisiä naisasianaisia. Heitä molempia kiinnostivat myös kielipolitiikka ja yhteiskunnalliset epäkohdat.

Minna taisteli tyttöjen koulutuksen, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta koko ikänsä. Hän kirjoitti lehtiin palavia artikkeleita, joita jopa sensuroitiin niiden kantaaottavan sisällön vuoksi. Minna kirjoitti myös novelleja, kertomuksia ja näytelmiä, joita esitetään tänäkin päivänä. Yli sadan vuoden jälkeen ne ovat yhä ajankohtaisia.

Miehensä kuoltua hän oli yksinhuoltaja, jolla oli elätettävänään seitsemän lasta, äiti ja veli. Lisäksi hän nosti konkurssikypsän kangaskaupan Kuopiossa hyvin menestyväksi osakeyhtiöksi.

Fredrika kirjoitti ja käänsi artikkeleita lehtiin. Hän osasi puhua useita kieliä. Hän oli aikansa sivistyneimpiä naisia sekä Suomen ensimmäisen historiallisen romaanin kirjoittaja. Runebergin kuoltua hän jäljensi tämän tekstejä kuolemaansa asti, vaikka hänen näkönsä oli jo huono.

Fredrika ylläpiti Runebergien taloutta, vaatetti ja kasvatti kahdeksaa lasta, järjesti kalaaseja miehensä vieraille ja nousi aamuyöllä kirjoittamaan. Hänelle jäi aikaa myös puutarhalle, jota hän rakasti. Mutta tunnetaanko hänet vain tortustaan?

Tänä vuonna Minnan syntymästä tulee kuluneeksi 175 vuotta, Fredrikan kuolemasta 140 vuotta. Haluamme osaltamme juhlistaa Minnaa ja Fredrikaa.

Näytelmässä Minna ja Fredrika kohtaavat kuoleman jälkeen, välitilassa. He ovat saaneet some-koulutusta ja tehtävän keksiä ja lähettää katsojille viesti. Tietoja yhteiskunnallisista epäkohdista etsitään googlettamalla. Syntyy hauskoja väärinkäsityksiä, koska nykyään eletään hyvin erilaista elämää kuin ennen vanhaan. Vai eletäänkö?

Näytelmä on osin fiktiivinen, osin omaelämäkerrallinen, liikuttava, koominen, jopa karnevalistinen. Näytelmän jälkeen järjestetään keskustelutilaisuus näytelmän herättämistä aiheista.

Minna & Fredrikasta esitettiin katkelmia viime vuoden Puistofilosofia-viikolla Juhlatalo Rahkolassa. Nyt yleisöllä on mahdollista katsoa näytelmä kokonaisuudessaan, jonka ensi-iltaa vietettiin Työväenmuseo Werstaalla 19.3.

Käsikirjoitus ja ohjaus Virva Itäranta
Minna Kirsi Nurminen
Fredrika Sirke Lääkkölä

LAUANTAI 27.7.2019

Klo 12.00 Ikaalisten Keskuspuisto

Sana on vapaa

Vapaat keskustelut ovat Puistofilosofia-viikon ehdoton suola. Mikään ei voita verratonta dialogia, jonka lopputuloksena käsiteltävä aihe asettuu kokonaan uuteen valoon. Tule paikalle ehdottamaan aihetta, keskustelemaan, pohtimaan ja kuuntelemaan!

Klo 14.00 Ikaalisten Keskuspuisto

VTT Maija-Riitta Ollila: Tekoälyn etiikka ja tulevaisuus

Käyttämämme välineet – kuten tekoäly – muuttavat myös meitä ihmisinä. Kun suunnittelemme tulevaisuuden tekoälyä, suunnittelemme samalla omaa ja yhteisöjemme tulevaisuutta. Millaista on vuorovaikutuksemme tekoälyn kanssa tulevaisuudessa? Millaiseksi työelämä muotoutuu? Miten hoiva, opetus ja sodankäynti voivat muuttua? Tulemmeko elämään kattavan valvonnan yhteiskunnassa? Millä arvoilla luomme tulevaisuuttamme?

Maija-Riitta Ollila on filosofi, luennoija ja tietokirjailija. Koulutukseltaan hän on moraalifilosofiasta väitellyt valtiotieteen tohtori. Maija-Riitta on kirjoittanut kirjoja muun muassa etiikasta, vallasta ja johtamisesta. Tällä hetkellä hän on innostunut uusista teknologioista ja niiden vaikutuksesta yhteiskuntiin ja ihmisyksilöihin. Hänen viimeisin kirjansa Tekoälyn etiikkaa ilmestyi maaliskuussa 2019. Kestävä kehitys kaikissa muodoissaan on lähellä Maija-Riitan sydäntä.

Klo 17.00 Ikaalisten Keskuspuisto

Alustuksen sisältö ilmoitetaan myöhemmin.

Klo 20.00 Bar No Name

FT Panu Rajala: Eros on elämän voima

Eros on elämää käynnistävä voima, myös sitä tuhoava. Eros on kuin tuli: hyvä renki mutta huono isäntä. Valloilleen päässyt Eros on arvaamaton anarkisti.

Antiikin aikoina tämä palvottu jumaluus korotettiin korkealle, mutta se myös rappeutti yhteiskuntia. Eros etsii aina uutta ja kiellettyä, se ei tyydy harmoniaan ja saavutettuun. Aikamme rikolliset muodot, esimerkiksi ihmiskauppa ja lasten hyväksikäyttö, tuntuvat yleistyneen, mutta ne tunnettiin ja osin hyväksyttiinkin jo ammoisina aikoina. Perverssi Eros etsii viattomuutta turmellakseen sen kaltaisekseen.

Mutta puhukaamme ennemmin Eroksesta valtavan myönteisenä voimana, jota ilman ihmiskunta surkastuisi. Ilman jatkuvia eroottisia sykäyksiä ikävystyisimme kuoliaiksi. Toisaalta liikakansoitus on ongelma, samoin erotiikan kaupallinen ylitarjonta, joka turruttaa nautinnon ja polkee aistillisuuden rutiiniksi.

Eroottisen elämän monipuolistuminen ei sekään ole tämän ajan keksintö, historia kertoo loputtomasti esimerkkejä myös saman sukupuolen välisestä erotiikasta. Ylhäisillä roomalaisilla oli poikarakastajat, orjattaret olivat aivan suojattomia emäntiensä aikeilta ja haaremit täynnä sulttaanin harvoja vierailuja odottavia naisia. Heidän keskinäinen rakkauselämänsä sielläkin kukoisti. Entä kuinka olikaan eläinparkojen laita syrjäisissä maakylissä?

Tämä aika yrittää säännöstellä ja asettaa normeja rakkauselämän muodoille, mutta halu ja himo, jumala Eroksen kyltymättömät työkalut, eivät hevin taltu, vaan löytävät aina uusia nautinnon lähteitä. Jotka paljastuvatkin ikivanhoiksi, alati intohimoja kiihottaviksi.

Klo 22.00 Bar No Name

Kärhämä: Alkuperäkamarissa

Missä on koinimisen alku? Kalkkuihin ja mulkkuihin me hanakasti tartutaan. Hepillä permiläiskielissä on serkku. Vittu on skandinaavilaina! 

Puistofilosofiaviikon Alkuperäkamarissa-konsertissa lauluyhtye Kärhämä kajauttaa ylistyslauluja suomen sanojen ja Suomen panojen alkuperälle. Luvassa on herkkiä lauluja herkiltä alueilta, uusimpia tutkimustuloksia sukukalleuksiemme sanaston historiasta sekä ilottelua niin että heilahtaa. Alku- ja muihin periin haetaan tuntumaa empiirisesti osallistuvan havainnoinnin metodein. Teoriataustaa jykevöittävät kielikontaktit sekä eufemismit puhe- ja muissa akteissa.

Kärhämä on kansanlauluyhtye, jonka nykyohjelmisto koostuu pääosin a cappellana lauletuista sanojen alkuperäselityksistä eli etymologioista. Kärhämään kuuluu moniäänisiä ja -mielisiä, suomeen ja sen sukukieliin erikoistuneita kielitieteilijöitä. Kärhämässä laulavat Mari Elomäki, Lotta Jalava, Anni Jerrman, Ville Jokela, Saarni Laitinen ja Ilona Rauhala.

MUUTA OHJELMAA IKAALISISSA PUISTOFILOSFOIA-VIIKON AIKANA 23.-27.7.2019

IKAALINEN FOORUMI 24.-25.7.2019

Ikaalinen Foorumin tarkempi esittely ja ohjelma tulossa tähän pian!

IKAALISTEN TAIDEYHDISTYS TAIKA RY:N KESÄNÄYTTELY RAHKOLAN ROOSAN PIRTISSÄ

Juhlatalo Rahkolan pihapiirissä sijaitsevassa Roosan pirtissä on Ikaalisten taideyhdistys Taika ry:n kesänäyttely, jonka aiheena Ikaalinen Foorumin hengessä on kierrätys, ilmasto ja luonto. Nimeä ”Eletään ihmisiksi” kantava näyttely ottaa vahvasti kantaa mm. IPCC:n viime syksyiseen ilmastoraporttiin, sekä YK:n tämän kevään biodiversiteettiraporttiin.

FEINIK & FEINIK -TAIDENÄYTTELY RAHKOLAN VÄENTUVASSA 23.7.-27.7.2019

Taiteilija Pia Feinik esittelee töissään muun muassa ihmisen sisäistä kokemista, havaintomaailman ylittävää transsendenssia ja metafyysisyyttä.

Taiteilija Niklas Feinikin töissä kuva, videot ja installaatio yhdistyvät. Teoksiin liittyy yllätyksellinen sijainti ja luonnosmaisuus – löytämisen ilo – joka sitoo katsojan teoksiin jo ensihetkellä.

IKAALISTEN KAUPUNGINKIRJASTON RELAAMO-HUONE

Ikaalisten kaupunginkirjaston ikioma ja uusi olohuone Relaamo on aktiivisessa Puistofilosofia- ja Ikaalinen Foorumi -käytössä koko festivaalin ajan. Tutustu Puistofilosofian alustajien ja käsiteltäviä aihepiirejä käsitteleviin teoksiin. Tilasta löytyy myös poistettavien kirjojen hylly, josta voi tehdä bibliofiilisiä löytöjä.

Relaamossa on myös Puistofilosofian ja Ikaalinen Foorumin hengessä toteutettua videotaidetta, joka on katseltavissa koko viikon.

Mad House Helsingin Puistofilosofia-viikolle asettuva kesäkiertue ”ilmastonmuutos ja utopiat” tuo kirjastoon nähtäväksi Oblivian The Rave -esityksen. The Rave on hypnoottinen teos, jossa neljä ihmistä reivaa valkoisessa huoneessa täydessä hiljaisuudessa. The Rave on tallenne Oblivian live-stream tapahtumasta, joka striimattiin samanaikaisesti Helsinkiin, Berliiniin, Melbourneen ja Aucklandiin. Esitys on yksi vastaus kysymykseen, millainen tulevaisuuden esitys voisi olla ja miten kiertää kansainvälisesti ekologisesti kestävällä tavalla.

Konsepti ja devising: työryhmä
Esiintyjät: Timo Fredriksson, Anna-Maija Terävä, Annika Tudeer, Juuso Voltti.
Video: Christopher Hewitt
Ääni: Juuso Voltti
Valo: Meri Ekola
Puvut: Sonja Jokiniemi
Tuotanto: Oblivia, Mad House Helsinki

Lisää videotaidetta on luvassa Puistofilosofia-viikon monivuotiselta yhteistyökumppanilta, Ikaalisten yhteiskoululta. Oppilaiden yhdessä Pirkanmaan elokuvakeskuksen ja Pirkanmaan jätehuollon kanssa toteuttamat kolme lyhytanimaatiota, Mauton maailmanloppu, Hernekeittopäivä ja Grindhouse, ottavat todella voimakkaasti kantaa ilmastonmuutokseen. Muutaman minuutin mittaiset videot on katseltavissa Relaamossa.

Ikaalisten kaupunginkirjasto on auki Puistofilosofia-viikolla seuraavasti:

Ma 10-19
Ti-To 10-17
Pe 10-16.
La-Su Suljettu.