Avainsana-arkisto: Puistofilosofia 2019

Tuhat kertaa kiitos!

Puistossa oli tunnelmaa 26.7.2019. Arno Kotro alustaa, puistofilosofit kuuntelevat. Kuva: Risto Hietala.

Kun X Puistofilosofia-viikon päättymisestä on kulunut jo kaksi kuukautta, ja Puistis-tiimi on ehtinyt vetämään henkeä ja suorittamaan jälkipuhteita, on hyvä hetki luoda katsaus taakse päin, mitä kaikkea viisi tapahtumarikasta päivää Ikaalisissa pitivät oikein sisällään.

Kymmenettä juhlavuottaan viettävä ajattelun ja dialogin festivaali oli upea menestys: Helteinen sää suosi edellisvuoden tapaan, ja rikas, monipuolinen ohjelma, löysi yleisönsä. Superlatiiveja ei voi säästellä alustajien, esiintyjien ja yleisön välisestä vuorovaikutuksesta, jonka rikkaasta kipinöinnistä pääsimme jälleen kerran nauttimaan.

Kuuluisa Puistofilosofian henki oli läsnä: Hyvin erilaisista aiheista keskusteltiin rakentavasti, erilaisia mielipiteitä ja kantoja esittäen, niitä yhdistellen ja synteesiä luoden. Tasa-arvoinen osallistuminen ja kanssakeskustelijoiden kunnioittaminen loivat taianomaisen tunnelman, joka tuntui tiistaista lauantaihin kestäneen festivaalin joka käänteessä. Puistossa puoliltapäivin käynnistynyt ohjelma saavutti lakipisteensä aamuyön pikkutunneille venyneissä keskusteluissa Bar No Namen terassilla tai lehmusten peittämien katujen ja kujien varsilla.

Ikaalinen muuttui Suomen Ateenaksi. Se on parasta, mitä tapahtuman järjestäjä voi toivoa. Viikon aikana syntyi lukuisia uusia tuttavuuksia ja ystävyyssuhteita, joita on ollut erityisen mieluisaa muistella syksyn pikkuhiljaa koittaessa. Ensi kesää odottaa jo siksi malttamattomana.

X Puistofilosofia-viikko alkoi tiistaina 23.7.2019 TT Aku Visalan alustuksella vapaasta tahdosta. Kuva: Risto Hietala.

Oma erityinen lukunsa X Puistofilosofia-viikolla oli sen yhteydessä järjestettävän kaksipäiväisen, ilmastonmuutoksen ratkaisemiseen keskittyneen kansalaistapahtuman, Ikaalinen Foorumin, toteuttaminen. Ilmastonmuutosta on käsitelty Puistofilosofia-viikoilla tapahtuman alusta lähtien, mutta oli upeaa, että kaikkein keskeisimmäksi ongelmaksi ihmiskunnan historiassa muodostunut ilmiö sai ansaitsevansa huomion omana kokonaisuutenaan.

Kun katsoo Ikaalinen Foorumin toteuttamiseen osallistuneiden tahojen, yksitishenkilöiden, oppilaitosten, kansalaisjärjestöjen ja erilaisten yhteisöjen vilpitöntä innostusta ja asennetta tapahtuman järjestämiseksi, ei voi kuin todeta, että yhdessä tekemisessä on voimaa!

Kaiken edellä mainitun jälkeen ei liene yllätys, että X Puistofilosofia-viikko onnistui myös tapahtumana erinomaisesti. Eri ohjelmanumeroissa vieraili yli tuhat filosofisista keskusteluista kiinnostunutta kävijää. Lukuun ei ole sisällytetty kaksipäiväisessä Ikaalinen Foorumissa vierailleita, joita lienee satoja.

Edellinen tekee onnelliseksi, mutta myös nöyräksi koko tekijätiimin. Kun tapahtuma käynnistyi kesällä 2010, ei tällaista saattanut kuvitella tapahtuvaksi. Kuitenkin, vuosi vuodelta, Puistofilosofia-viikko on kasvanut ja muuttunut yhä enemmän osallistujiensa näköiseksi tapahtumaksi.

Ikaalisten kaupunginkirjaston viheriöllä filosofoitiin lasten kanssa torstaina 25.7.2019. Tapahtuman aloitti Nukketeatteri Kuuma Ankanpoikanen ilmastonmuutos-aiheisella esityksellään. Kuva: Risto Hietala.

Haluamme lämpimästi kiittää kaikkia niitä lukuisia tahoja ja ihmisiä, yhteisöjä ja yrityksiä, jotka omalla panoksellaan osallistuivat X Puistofilosofia-viikon toteuttamiseen.

Tuhat kertaa kiitos! <3 <3

Kuluneen kesän suuri suosio osoitti, että Puistofilosofia-viikko on vakiinnuttanut paikkansa kotimaisten kesätapahtumien joukossa. Siitä kiitos yleisölle, joka yhä kasvavissa määrin, ympäri Suomea, on osallistunut keskusteluihin ja muihin ohjelmanumeroihin aktiivisesti, tapahtuman henkeä kehittäen.

Kuten edellä tulikin jo mainituksi, Suomi on saanut uuden Ateenan. Se sijaitsee Ikaalisissa, jonne kaikki ovat sydämellisesti tervetulleita pohtimaan ja keskustelemaan ihmisenä olemisen mysteereistä, tutustumaan toisiinsa ja viettämään muutaman kesäisen päivän mitä inspiroivammassa ympäristössä. Tämän puolesta, ja tämän muistaen, työskentely ensi vuoden XI Puistofilosofia-viikkoa varten on jo täydessä käynnissä. Uusia ajatuksia ja ohjelmasisältöjä on jo suunnitteilla.

Joten, rakkaat ystävät, merkitkää kalentereihinne: Siniset ajatukset kutsuvat Ikaalisiin seuraavan kerran 21.-25.7.2020.

Vaikka ensi kesän festivaaliin on melkein kymmenen kuukautta aikaa, Puistofilosofia näkyy tulevana talvena erilaisissa tapahtumissa Ikaalisissa ja sen ulkopuolella. Haitarifilosofiaa on luvassa tammikuun 2020 Harmonikkaristeilyllä, ja olemme vastanneet ehdottoman myöntevästi vuoden 2020 Työväenkirjallisuuden päivän esittämään kutsuun saapua harrastamaan filosofiaa Tampereelle.

Kuitenkin, jo tulevana sunnuntaina 6.10.2019 puistofilosofit voi pongata MLL:n Ikaalisten osaston järjestämän Perheen päivän tapahtuman yhteydestä Ikaalisten Valkean ruusun koululta. Tule tutustumaan yhdessä Taika ry:n kanssa järjestettävään Lapsen mieli -askartelu- ja pohdiskelutyöpajaan!

Muistutamme myös aktiivisista Facebook & Twitter -sivuista, joilla filosofinen uutisointi jatkuu halki tulevan syksyn ja talven. Aivan lähiaikoina on luvassa kesän X Puistofilosofia-viikon kuvasatoa. Kannattaa käydä kurkkaamassa!

Näissä tunnelmissa kohti tulevaa talvea ja vuotta 2020. Älkää unohtako päivittäistä filosofiointia!

– Antti & Puistofilosofia -tiimi

X Puistofilosofia-viikon päätöspäivänä lauantaina 27.7.2019 Filosofi Maija-Riitta Ollilan alustusta keinoälyn etiikasta kuunteli reippaasi yli satapäinen puistofilosofien joukko. Kuva: Risto Hietala.

X Puistofilosofia-viikolla keskustellaan muun muassa Jumalan hiljaisuudesta kärsimyksen edessä sekä filosofian opettamisen hyödyllisyydestä

X Puistofilosofia-viikon 23.-27.7.2019 ohjelman esittely jatkuu! Seuraavassa esittelemme kaksi vieraaksi saapuvaa alustajaa käsiteltävine aiheineen.

Suomen Filosofisen Yhdistyksen (SFY) puheenjohtaja ja Helsingin yliopiston uskonnonfilosofian professori Sami Pihlström on kirjoittanut runsaasti artikkeleita, omia teoksia ja toimituksia, lukeutuen kansainvälisesti tunnetuimpiin suomalaisfilosofeihin. Viime vuonna häneltä ilmestyi erinomainen Ota elämä vakavasti. Negatiivisen ajattelijan opas (Ntamo 2018), jossa käsiteltiin etiikan harrastamiseen liittyvää, perinteisesti vakavaa luonnetta, antiteesinä self help -oppaiden heppoiselle ilon kautta -jargonille.

Pihlströmin alustus X Puistofilosofia-viikon avajaispäivänä 23.7. Kello 17.00 Ikaalisten Keskuspuistossa käsittelee Jumalan hiljaisuuden problematiikkaa kärsimyksen edessä.

Sami Pihlström. Kuva: Kari Likonen, Suomen Akatemia.

FT Sami Pihlström: Jumalan hiljaisuus

Moni uskonnollinen ihminen on saattanut joskus kokea Jumalan ”puhuvan” hänelle – ellei suoraan, niin esimerkiksi luonnonilmiöiden tai koskettavan taiteen äärellä. Kristityillä ja muilla Jumalaan uskovilla on tapana ajatella Jumalan ilmenevän luonnossa, niin kutsutussa yleisessä ilmoituksessa. Toisaalta perinteinen kristitty pitää nimenomaan Raamattua, erityistä ilmoitusta, ”Jumalan sanana” eli ikään kuin kuulee Jumalan äänen pyhää tekstiä lukiessaan.

Jumalan äänen tai puheen – ja Jumalan puhuteltavana olemisen – kokemuksen ohella erittäin merkityksellinen on kuitenkin myös uskonnollisen (ja vastaavasti uskonnottoman) ihmisen kokemus Jumalan hiljaisuudesta, siitä, ettei Jumala puhukaan (eikä ehkä myöskään kuule, kun häntä puhutellaan). Hän ei vastaa rukoukseen eikä anna olemassaolostaan mitään muitakaan merkkejä, vaan on vain hiljaa. Tästä joku päättelee, ettei Jumalaa ole, kun taas toinen tulkitsee Jumalan hiljaisuuden uskonnollisessa viitekehyksessä korostaen Jumalan kätkeytyneisyyttä, salattua Jumalaa.

Tässä esitelmässä luon ensin lyhyen katsauksen hiljaisuuden eri muotojen merkitykseen uskonnonfilosofiassa, etenkin kärsimyksen ja pahuuden ongelman eli niin kutsutun teodikeaongelman yhteydessä. Sen jälkeen paneudun pienenä tapaustutkimuksena kiinnostavimpiin keskitysleirikirjailijoihin lukeutuvan Primo Levin ajatuksiin, joille nähdäkseni tulee antaa huomattava painoarvo, kun pohdimme hiljaisuuden asemaa suhtautumisessamme inhimilliseen kärsimykseen. Tällä problematiikalla on mitä suurin merkitys niin uskonnollis-teologisessa kuin sekulaarissakin kontekstissa. Levi osoittautuu kirjailijaksi, jonka yhtenä avainteemana on hiljaisuuden kunnioittaminen osana kärsivän ihmisen kunnioittamista.

Perjantaina 26.7. klo 14.00 Ikaalisten Keskuspuistossa filosofian opettaja, kirjailija ja Opetusalan eettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja Arno Kotro alustaa filosofian opettamisen hyödyllisyydestä, ehkä jopa sen välttämättömyydestä. Suurelle yleisölle Kotro on tullut tutuksi edellä mainitun lisäksi runoilijana, kolumnistina sekä televisiossa juontamistaan keskusteluohjelmista. Kotron sydäntä lähellä ovat olleet myös filosofian opettamiseen liittyvät aiheet, joita hän on tuonut esiin muun muassa nettiblogissaan.

Arno Kotro. Kuva: Elina Kotala.

VTM Arno Kotro: Miksi koulussa tarvitaan filosofiaa?

Viime vuosien koulukeskustelu on ollut monin osin hämmentävää. Esimerkiksi lukiota kehitettäessä yleissivistyksen ja humanististen aineiden puolustaminen ovat jääneet yksioikoisen talousajattelun varjoon. Sellaista näennäisen hyödytöntä ainetta kuin filosofia ei kuulemma tarvita lukiossa lainkaan: ”Filosofia on turha aine”, sanoi eräskin merkittävä kouluvaikuttaja minulle suoraan.

En ymmärrä. Uskallan väittää, että filosofiaa tarvitaan kouluissa nyt kenties enemmän kuin koskaan, ja se olisi hyvä saada oppiaineeksi peruskouluihinkin.

Mitä enemmän netti tursuaa valeuutisia ja trollausta, sitä enemmän tarvitaan kriittistä ajattelua ja tieto-opillista viisautta erottaa todet ja epätodet väitteet toisistaan. Mitä huterampia argumentteja julkisessa keskustelussa pyörii, sitä tärkeämmäksi tulevat argumentaatiotaidot ja kyky tunnistaa heikot ajatusketjut.

Mitä enemmän ihminen kuormittaa ympäristöä ja edistää ilmaston lämpenemistä, sitä enemmän tarvitaan moraalifilosofista valppautta herättelemään meitä vastuuseen. Mitä pitemmälle tekniikka ja tekoäly kehittyvät, sitä enemmän tarvitaan filosofista pohdintaa ihmisen ja koneen rajoista, tietoisuudesta, tekoälyn etiikasta ja elämäämme ohjaavista alogoritmeista. Sen tietää professori ja kirjailija Yuval Harari, vaan eivät suomalaiset koulupäättäjät.

Mitä kiihkeämpää on poliittinen ja uskonnollinen ääriliikehdintä, sitä tärkeämmäksi tulee sellainen yhteiskuntafilosofinen pohdinta, joka kasvattaa maailmankatsomuksellista vastustuskykyä ääri-ismejä ja mustavalkoajattelua kohtaan. Mutta ennen kaikkea: filosofit ovat aina pohtineet, mitä on hyvä ja merkityksellinen elämä. Ihan äkkiseltään ei tule tärkeämpää kysymystä mieleen.

Lisää esittelyjä tulevan X Puistofilosofia-viikon 23.-27.7.2019 upeasta ohjelmasta tulossa taas pian.