XII Puistofilosofia -viikko 19.-23.7.2022

XII Puistofilosofia-viikon ohjelman ensimmäinen versio on julkaistu 26.6. Täydentyy vielä useammalla ohjelmanumerolla ja yksityiskohdalla, kuten tutulla aikataulukolla. Seuraa päivityksiä kotisivuillamme ja some-kanavillamme (Facebook, Twitter, Instagram & Youtube @Puistofilosofia). Viimeisin päivitys: 20.7.2022.

Ikaalisten Keskuspuisto Bar No Name Juhlatalo Rahkola
Ti KE TO PE LA
 10.00 Siina & Hirvosen perheyhtye Hiiritalo ja Villaveijarit
 12.00 Vapaat
keskustelut
Vapaat
keskustelut
Vapaat
keskustelut
Vapaat
keskustelut
 13.30 XII Puistofilosofia-viikon avaus
 14.00 TtT Paula Risikko FT Martina Reuter & FT Malin Grahn-Wilder Puistofilosofi Antti Sorri FT Jakke Holvas FT Pekka Sauri
 15.30 Tuula Mäkelä Maarit Turtiainen
 16.00 FM Elina Halttunen-Riikonen
 17.00 FT Sanna Tirkkonen FT Markku Keinänen FT Tarmo Kunnas FT Timo Airaksinen
 18.00 FT Malin Grahn-Wilder, FT Erika Ruonakoski ja FT Martina Reuter Anneli Kanto
 20.00 TT Aku Visala Keskiyön mato Ikaalisissa Teemu Kunto FT Teemu Toppinen
 22.00 Patsas Janne Tapion sisäinen avaruus
Ti KE TO PE LA
Ikaalisten Keskuspuisto Bar No Name Juhlatalo Rahkola

Tiistai 19.7.2022

Klo 13.30 Ikaalisten Keskuspuisto

Valokuva: Heidi Mäkelä.

Puistofilosofi Antti Sorri pitää perinteisen Puistofilosofia-viikon avauspuheenvuoron. Luvassa viikon ohjelman esittely sekä tapahtuman yleinen kuvaus – unohtamatta tietenkään filosofista näkökulmaa. Miten XII Puistofilosofia -viikolle valitut temaattiset aiheet, kuten filosofian suhde lääketieteeseen ja psykologiaan, naisten asema filosofian historiassa sekä Ikaalisten suurin filosofi S. Albert Kivinen (1933 – 2021) soveltuvat yli 30 ohjelmalliseen kokonaisuuteen levittäytyvän ajattelun ja dialogin festivaaliin?

Klo 14.00 Ikaalisten Keskuspuisto

Paula Risikko.

TtT Paula Risikko: Eksistentiaalinen fenomenologinen filosofia ihmisen kohtaamisessa

Paula Risikko on tohtoritutkintonsa osana tutkinut yhteiskunnallisten muutosten vaikutuksia sosiaali- ja terveysalan työhön, erityisesti sairaanhoitajan työhön ja sen ammattitaitovaatimuksiin. Tutkimuksessa pyrittiin ennustamaan tulevaisuutta.

Hän käytti tutkimuksen aineiston analyysimenetelmänä Colaizzin kehittämää fenomenologista analyysimetodia. Metodin perustana on eksistentiaalinen fenomenologia, jonka katsotaan syntyneen Martin Heideggerin vaikutuksesta.

Heideggerin ihminen on aina maailmassa ja suhteessa maailmaan, ja ihminen on osa elämäntilanteisuuttaan, situaatiota.

Eksistentiaalisen fenomenologian mukaan ihminen ja maailma ovat aina dialogissa keskenään. Ihmisen katsotaan myös olevan vapaa tekemään valintoja siinä situaatiossa, mikä hänellä maailmassa on. Eksistentiaalinen fenomenologia pyrkii ymmärtämään ihmiselämän tapahtumia. Paula Risikko kertoo, miten hän on voinut eri tehtävissään, muun muassa sairaanhoitajana, opettajana, päättäjänä, hyödyntää tutkimuksensa filosofista perustaa, kuten myös tutkimuksensa tuloksia.

Paula Risikko on kansanedustaja ja sivistysvaliokunnan puheenjohtaja.

Klo 17.00 Ikaalisten Keskuspuisto

Sanna Tirkkonen.

FT Sanna Tirkkonen: Yksinäisyyden filosofia Tove Janssonin kirjoissa

Tove Janssonin teokset ovat rakastettuja ympäri maailmaa. Parhaiten tunnemme muumit ja heidän kotoisan elämänsä, mutta yhtä lailla Janssonin teokset käsittelevät yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden teemoja. Millä tavalla yksinäisyys on filosofinen kysymys ja miten aihe näkyy Janssonin kirjoissa?

Yksinäisyys voi tuntua sanalta, jonka merkityksen tietää välittömästi. Yksinäisyyttä pidetään myös usein ikiaikaisena teemana, jota filosofit ovat käsitelleet kautta aikojen. Tutkimuksessa ei kuitenkaan ole yksimielisyyttä, minkälaisena ilmiönä yksinäisyys tulisi ymmärtää. Tämän lisäksi historioitsijat ovat huomauttaneet, että yksinäisyys on itse asiassa varsin nuori käsite, joka syntyi vasta 1800-luvun alkupuolella moninaisten kulttuuristen ja yhteiskunnallisten muutosten keskellä. Yksinäisyyden määrittelemisellä on kuitenkin tärkeä merkitys sen kannalta, miten yksinäisyyttä kokeva hahmottaa itsensä, miten yksinäisyys tunnistetaan ja minkälaisten keinojen ajatellaan auttavan yksinäisyyden selättämiseen. Mitä yksinäisyydestä tulisi siis oikein ajatella?

Tove Janssonin kirjoissa käsitellään yksinäisyyttä kaunokirjallisin keinoin. Janssonin henkilöhahmot ovat yksinäisiä omilla tavoillaan: osa on yksin, koska heillä ei ole ketään, ja toiset taas siksi, että yhteydentunne lähellä oleviin on katki. Esitelmässäni kysyn Janssonin teosten avulla, onko erilaisilla yksinäisyydenkokemuksilla jotain yhteistä? Onko yksinäisyys aina kärsimystä aiheuttava tila, vai voiko siinä joskus olla jotain hyvää? Onko yksinäisyys henkilökohtainen tunne, sosiaalinen ongelma vai kenties molempia? Jos ymmärrämme yksinäisyyden esimerkiksi merkityksellisten suhteiden poissaolona, miten merkitykselliset suhteet ja niiden poissaolo tulisi ymmärtää?

Sanna Tirkkonen on filosofian tutkijatohtori Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa sekä filosofian ensyklopedia Logoksen päätoimittaja. Parhaillaan hän toimii vierailevana tutkijana Heidelbergin yliopistosairaalassa Saksassa, jossa hän kirjoittaa entisten psykiatristen potilaiden taideteoksista ja niiden nostattamista filosofisista ja yhteiskunnallisista kysymyksistä. Tirkkosen artikkeli ”Yksinäisyyden tunteet Tove Janssonin teoksessa Muumipappa ja meri” palkittiin vuonna 2020 merkittävällä Vuoden Tiedekynä -palkinnolla. Vuonna 2021 hänelle myönnettiin Edvard Richter -kirjallisuuspalkinto ansiokkaasta taidekirjoittamisesta.

Klo 20.00 Juhlatalo Rahkola

Aku Visala. Valokuva: Jani Laukkanen.

TT Aku Visala: Depression filosofia.

Depressio on toivon patologia. Toivosta on filosofoitu paljon mutta depressio on ilmiönä jäänyt vähemmälle huomiolle. Tarkoitus on korvata tätä puutetta ja tarkastella depressioon liittyviä filosofisia kysymyksiä. Näitä ovat esimerkiksi seuraavat. Ensinnäkin voidaan kysyä onko depressio sittenkin sopiva asenne surkeaa maailmaamme ja omia mitättömiä mahdollisuuksiamme kohtaan. Tavallisesti ajatellaan, että depression seurauksena näemme maailman epätodessa valossa. Ehkä tämä ei pidäkään paikkaansa. Ehkä depressiivinen ihminen näkeekin maailman juuri oikein.

Toiseksi tarkastellaan depressiivisen kokemuksen fenomenologiaa, eli sitä miten se ilmenee kokijalle itselleen. Kolmanneksi arvioidaan sitä, miten depressio vaikuttaa ihmisen ”vapaaseen tahdoon”, eli kykyyn ohjata tekojaan ja toimia vastuullisesti. Lopuksi esitellään keskustelua siitä, missä määrin depressiivistä kärsimystä voitaisiin pitää transformatiivisena. Onko depressiivisellä kokemuksella suurempi tarkoitus vai onko se vain ja ainoastaan ihmistä tuhoava voima?

Keskiviikko 20.7.2022

Klo 12.00 Ikaalisten Keskuspuisto

Vapaata kesustelua puiston siimeksessä. Kuva: Martti Tryyki.

Vapaat keskustelut

Vapaat keskustelut ovat Puistofilosofia-viikon ehdoton suola. Mikään ei voita verratonta dialogia, jonka lopputuloksena käsiteltävä aihe asettuu kokonaan uuteen valoon. Keskusteluja käydään leppoisassa ja rakentavassa hengessä ja usein niissä summataan myös aikaisempien päivien keskustelujen aihetta ja niistä yön aikana esiin nousseita ajatuksia.

Tule paikalle ehdottamaan aihetta, keskustelemaan, pohtimaan ja kuuntelemaan, sekä tutustumaan uusiin ihmisiin.

Klo 14.00 Ikaalisten Keskuspuisto

Martina Reuter ja Malin Grahn-Wilder. Kuva: Houman Auriell.

FT Martina Reuter & FT Malin Grahn-Wilder: Sukupuoli ja muukalaisuus antiikin ajattelussa

Mitä antiikin filosofit ajattelivat sukupuolesta? Kuka oli Hipparkia? Mitä me voimme tietää antiikin ajan filosofinaisista? Kuka oli muukalainen? Milloin muukalainen oli ystävä, milloin vihollinen? Miten käsitykset muuttuivat antiikin eri aikakausina? Mikä oli kielen merkitys muukalaisuuden määrittelyssä? Miksi oletamme antiikin filosofien olleen valkoihoisia? Martina Reuter keskustelee Malin Grahn-Wilderin kanssa antiikista, sukupuolesta, muukalaisuudesta ja historian ymmärtämisestä.

FT Martina Reuter on filosofian dosentti ja sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Hän johtaa Suomen akatemian rahoittamaa hanketta ”Sukupuoli renessanssin ja varhaismodernin ajan filosofiassa” (2022-2026).

FT Malin Grahn-Wilder työskentelee tutkijatohtorina Filosofian ja yhteiskuntatieteiden laitoksella Jyväskylän yliopistossa. Hän on erikoistunut antiikin filosofiaan sekä sukupuoleen filosofisena kysymyksenä. Hän on vastikään aloittanut Koneen Säätiön rahoittaman nelivuotisen hankkeen “Rodullistavan ajattelun alkuperä”, jossa häntä kiinnostaa tutkia, miten ja miksi eri ihmisryhmiä on marginalisoitu.

Klo 16.00 Juhlatalo Rahkola

Elina Halttunen-Riikonen.

FM Elina Halttunen-Riikonen: Feministinen hoivan etiikka

Hoivakriisistä puhutaan paljon. Esitelmässä esitellään Carol Gilliganin kehittämää ”Care ethics”-moraaliteoriaa, joka haastaa perinteisen eettisen toimijuuden mallin liian yksilökeskeisenä ja vaatii huolenpidon arvojen nostamista ylimmäksi kaikilla elämän osa-alueilla. Mitä tämä voisi käytännössä tarkoittaa, esitelmässä pohditaan.

Elina Halttunen-Riikonen, FM, on kääntänyt feministisiä kirjoja ja on niin & näin -lehden toimittaja.

Klo 18.00 Ikaalisten Keskuspuisto

Erika Ruonakoski.

FT Malin Grahn-Wilder, FT Erika Ruonakoski ja FT Martina Reuter: Miesvaltaa murtamassa

Milloin feministinen ajattelu alkoi? Mitä feminismi tarkoitti ennen vaatimuksia sukupuolten tasa-arvosta? Miksi miesvaltaa pidettiin tyranniana? Mikä oli varhaisen feministisen ajattelun suhde filosofian historiaan? Kuka oli Christine de Pizan? Entä Poulain de la Barre ja Olympe de Gouges? Miksi naiset ovat edelleen vähemmistönä filosofikunnassa? Miksi tämä on ongelma? Mitä asialle voisi tehdä?

Malin Grahn-Wilder keskustelee Erika Ruonakosken ja Martina Reuterin kanssa sukupuolesta, filosofiasta, menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Keskustelun pohjana ovat teokset Martina Reuter (toim.) Miesvaltaa murtamassa: Varhaisten feministien filosofisia kirjoituksia, suom. Tuomas Parsio, Erika Ruonakoski ja Laura Lahdensuu (Gaudeamus, 2021) ja Erika Ruonakoski, Sisters of the Brotherhood: Alienation and Inclusion in Learning Philosophy (Springer, tulossa).

Erika Ruonakoski on eksistentialismiin ja fenomenologiaan erikoistunut filosofi. Hän on tutkinut muun muassa eläinsuhdetta ja sukupuolen merkitystä filosofian opetuksessa.  Lisäksi Erika on suomentanut esimerkiksi Simone de Beauvoirin ja Christine de Pizanin tekstejä. Tällä hetkellä hän vetää hanketta, joka tutkii filosofian ja kuvataiteen toimintamahdollisuuksia “totuudenjälkeisenä” aikana ja kehittää yhteisiä ilmaisumuotoja näillä aloilla.

Torstai 21.7.2022

Klo 10.00 Juhlatalo Rahkola

Siina Hirvonen.

Siina & Hirvosen perheyhtye: Oivallinen aikamatka Ikaalisissa

Musiikkinäytelmä koko perheelle. Lastenlaulujen mukana tutustutaan Ikaalisten historiaan 1600-luvulta tähän päivään. Esityksessä tavataan muutamia ikaalilaisia merkkihenkilöitäkin. Kesto 50min.

Klo 12.00 Ikaalisten Keskuspuisto

Vapaat keskustelut

Vapaat keskustelut ovat Puistofilosofia-viikon ehdoton suola. Mikään ei voita verratonta dialogia, jonka lopputuloksena käsiteltävä aihe asettuu kokonaan uuteen valoon. Keskusteluja käydään leppoisassa ja rakentavassa hengessä ja usein niissä summataan myös aikaisempien päivien keskustelujen aihetta ja niistä yön aikana esiin nousseita ajatuksia.

Tule paikalle ehdottamaan aihetta, keskustelemaan, pohtimaan ja kuuntelemaan, sekä tutustumaan uusiin ihmisiin.

Klo 14.00 Ikaalisten keskuspuisto

Puistofilosofi Antti Sorri: Reunamerkintöjä S. Albert Kivisestä – tarinoita ikaalilaisesta filosofista Ikaalisissa

XII Puistofilosofia-viikon torstai on omistettu ikaalilaiselle filosofille ja kirjailijalle S. Albert Kiviselle (1933 -2021). Puistofilosofi Antti Sorri esittelee lyhyessä esityksessään Kivistä erityisesti Ikaalisissa syntyneenä ja myöhemmin täällä kesiään viettäneenä kesäasukkaana. Luvassa on lukuisia anekdootteja, jotka valottavat kiehtovalla tavalla filosofia ihmisenä ja persoonana.

Klo 15.30 Juhlatalo Rahkola

Tuula Mäkelä: Rappuset

Miltä hirvestä tuntuu, kun se pudottaa sarvensa? Tietävätkö sirpaleet onnea? Onko taivaalla mustia aukkoja? Mitä Katri Helena mahtaa laulaa Lui-nimisessä kappaleessa? Rappuset on kertomus isän ja tyttären yhteisestä kesäpäivästä, jonka aikana korjataan aitan rappusten rikkoutunut askelma. Päivä vaikuttaa aluksi aivan tavalliselta, mutta sen mittaan saadaan vastaus moneen kysymykseen.

Tuula Mäkelä on Kyyjärvellä vuonna 1979 syntynyt sarjakuvatekijä, joka opettaa graafista suunnittelua Ikaalisten käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa. Rappuset on hänen ensimmäinen sarjakuvakirjansa.

Klo 17.00 Ikaalisten Keskuspuisto

Markku Keinänen.

FT Markku Keinänen: Ontologinen kommunismi ja sen perusteita: Seppo Albert Kivinen universaalien identiteetti- ja olemassaoloehdoista

Seppo Albert Kivisen mukaan yksilöolioiden (kuten pöydät, kissat, kivet) lisäksi on olemassa universaaleja ominaisuuksia kuten olla punainen ja relaatioita kuten olla yhden metrin päässä jostain toisesta oliosta. Universaalit ominaisuudet ovat yhteisiä monille eri yksilöolioille – esimerkiksi punaiset oliot kuten väritäplät ja ruusut ovat kaikki punaisia, koska niillä on yhteinen ominaisuus olla punainen.

Kivisen kannattaman ontologisen (eli onttisen) kommunismin mukaan olioilla on siis yhteisiä piirteitä kuten mainittu punaisuus ja nämä yhteiset piirteet ovat olemassa ainoastaan yksilöolioiden yhteydessä. Mutta mikä riittää siihen, että tällainen yhteinen piirre eli universaali ominaisuus on olemassa? Toisaalta millä perusteella tällainen universaali ominaisuus todella on sama ominaisuus eri ilmentymissään. Tarkastelen puheessani Kivisen esittämiä vastauksia näihin hankaliin kysymyksiin.

Markku Keinänen on teoreettisen filosofian dosentti Tampereen yliopistossa. Hän on tutkinut metafysiikkaa ja formaaliontologiaa sekä julkaissut kolmisenkymmentä tutkimusartikkelia metafysiikan alalta. Hän väitteli 2005 Helsingin yliopistossa ja toimi 1990-luvun lopulla S. Albert Kivisen johtamassa tutkimusprojektissa ”Kategoriat, modaliteetit ja mieli”.

Klo 18.00 Juhlatalo Rahkola

Anneli Kanto. Valokuva: Suvi Roiko.

Anneli Kanto: Mitä historiallisen romaanin kirjoittaja Anneli Kanto oppi keskiajan ihmisen ajattelusta?

Keskiajan teologia ja Lucidariuksen käyttämä ”usein esitetyt kysymykset” -tekniikka. Pääsevätkö kauppiaat tai ilveilijät taivaaseen? Olivatko keskiajan kirkkomaalarit taiteilijoita vai käsityöläisiä? Mikä maalausten tarkoitus oli?

Mikael Wexionius ja Suomen ensimmäinen väitöskirja, jolla erittäin suomalainen nimi: Järkevyydestä. Tieteen suhde noitavainoihin, mutta mitä sanoi kreivi Pietari Brahe?

Anneli Kanto on tamperelainen kirjailija, jonka viimeisin romaani, Hattulan kirkkomaalareista kertova Rottien pyhimys on saanut lukuisia palkintoja, mm. Kiitos kirjasta -mitalin ja Väinö Linna -palkinnon.

Klo 20.00 Bar NoName

Keskiyön mato Ikaalisissa. Kansitaide: Kuiskausten kirjuri.


S. Albert Kivinen: Keskiyön mato Ikaalisissa

XII Puistofilosofia-viikon huomionosoitus S. Albert Kivisen (1933 – 2021) muistolle huipentuu Bar No Namessa järjestettävään Keskiyön mato Ikaalisissa -iltaan!

Aluksi esitellään YLE:n radiosarja Suomalainen mies -jakso vuodelta 2013, jossa Puistofilosofia-viikollakin vieraillut edesmennyt toimittaja Perttu Häkkinen (1979 – 2018) haastattelee Kivistä. Teoreettista filosofiaa opiskellut ja kansan tuntemaksi radiotoimittajaksi esoteerisissa sfääreissä liikkuneen ohjelmansa johdosta noussut Häkkinen valottaa tarkoilla kysymyksillään Kivisen ajattelua ja mielenkiinnon kohteita filosofiasta paranormaaleihin ilmiöihin.

Ilta huipentuu Puistofilosofia ry:n voimainponnistuksena syntyneen S. Albert Kivisen lovecraftiaanisen kauhunovellin Keskiyön mato Ikaalisissa (1987) äänikirjan julkkareihin. Suomalaisen kauhukirjallisuuden kentällä pioneerityötä tehnyt Kivinen oli ensimmäisiä, ellei peräti ensimmäinen, joka kirjoitti tarinoita amerikkalaisen kauhukirjailija H.P. Lovecraftin Cthulhu -tarustoon pohjautuen. Muun muassa Atorox -palkinnolla palkittu novelli on nyt tehty äänikirjaksi ja saa arvoisensa shown äänikirjan lukijana toimineen Vesa Honkaniemen johdolla.

Yhteistyössä Nextiili

Perjantai 22.7.2022

Klo 10.00 Juhlatalo Rahkola

Annika Laarko.

Hiiritalo ja Villaveijarit

Lasten satuhetkessä esiiintyvät Rahkolan kesästä tuttu Hiiritalon väki, sekä Villaveijarit -tarinoista tuttu kirjailija taiteilija visuaalinen tarinankertoja Annika Laarko.

Villaveijarit ovat pieniä neulahuovutettuja eläinhahmoja, jotka seikkailevat ja puuhastelevat omassa pienessä maailmassaan.  Villaveijareille perhe ja ystävät, sekä yhteisöllisyys ovat tärkeitä arvoja. He kunnioittavat perinteitään ja juuriaan. Suomalaiset perinteet näkyvät vahvasti Villaveijareiden elämässä.

Erilaiset luonteenpiirteet tekevät Villaveijareista rakastettavan inhimillisiä. He iloitsevat pienistä asioita ja muistuttavat meitä siitä, että tavalliset puuhastelut ja askareet yhdessä perheen ja ystävien kanssa ovat arvokkaita. Tarinat ovat usein myös opetuksellisia.

Villaveijareista tykkäävät koko perhe vauvasta vaariin! Vanhemmille ja isovanhemmille tarinat avaavat tien lapsuuden muistoihin ja kuvien käsin tehdyt hahmot ja miniatyyrimaailma kiehtovat. Lapsiin vetoavat kuvat yksityiskohtineen ja satumaailma, missä metsäneläimet seikkailevat ja elävät kuin ihmiset. Ystävysten ja perheenjäsenten arkiset puuhat ovat helposti samaistuttavia, kun ne kerrotaan lasten näkökulmasta.

Villaveijareiden tekijä ja ”äiti” Annika Laarko on esittelemässä somesta ja kirjasta tuttuja Villaveijareita, ja kertomassa työstään Villaveijareiden parissa. Myynnissä on myös Villaveijarit Retkikirjaa, kortteja ja julisteita.

Klo 12.00 Ikaalisten Keskuspuisto

Vapaat keskustelut

Vapaat keskustelut ovat Puistofilosofia-viikon ehdoton suola. Mikään ei voita verratonta dialogia, jonka lopputuloksena käsiteltävä aihe asettuu kokonaan uuteen valoon. Keskusteluja käydään leppoisassa ja rakentavassa hengessä ja usein niissä summataan myös aikaisempien päivien keskustelujen aihetta ja niistä yön aikana esiin nousseita ajatuksia.

Tule paikalle ehdottamaan aihetta, keskustelemaan, pohtimaan ja kuuntelemaan, sekä tutustumaan uusiin ihmisiin.

Klo 14.00 Ikaalisten Keskuspuisto

Jakke Holvas. Valokuva Heidi Gabrielsson.

FT Jakke Holvas: Onko lähiöfilosofia mahdollista? Millaista on lähiön filosofia?

Laskutavasta riippuen Suomessa arvioidaan olevan 270-450 lähiötä, jotka ovat muodostuneet noin 50 suurimman kaupungin ympärille. Moni varmaan ajattelee, että filosofia pyrkii universalointiin, se on globaalia lokaalin sijaan. Mutta on muutakin yritetty. Esim. Topelius teki Maamme-kirjassa alueellisten, lokaalien, kykyjen ja hyveiden erittelyjä.

Itse olen ajatellut, että lähiöfilosofia käynnistyy jostakin sellaisesta, jolle annetaan väljempi sosiaalisempi määritelmä Asenne. Ensin lähiöläiselle syntyy Asenne. Se on lähiöfilosofian raaka ja hiomaton perusta, jossa on sellaisia alalajeja kuin vaatimattomuus ja tärkeilemättömyys. Asenteeseen sisältyy tietynlaista tyhmyyttä. Se on osin epärationaalista ja jopa itsetuhoista. Mutta klassikkofilosofit ovat ajatelleet periaatteiden mukaan elämistä. Bataillen tuhlaus antropologisine esimerkkeineen, Aristoteleen suurisieluisuus jne.

Vaikka lokaalista lähden liikkeelle, Vantaan lähiöistä, niin loppujen lopuksi itsekin yleistän kun teen lähiöfilosofiaa. Yleistämisen ja filosofiaksi laajentamisen kysymys pitää esittää, koska en tiedä, kokeeko vaikkapa Tampereen Hervanta tai Turun Varissuo asiat samoin. Vai onko siellä peräti oma (muotoilematon) lähiöfilosofiansa? Entä Ikaalinen? Onko siellä lähiöitä, jääkö lähiöfilosofia eksoottiseksi Toiseudeksi tai resonoiko lähiöfilosofia yleisemmin ”suomalaisen asenteen” kanssa? Koetan kuitenkin lähteä liikkeelle koetusta, lapsuudessa ja nuoruudessa havaitusta Asenteesta, ja siitä laajennan ajattelijoihin.

Jakke Holvas juontaa Yle Radio 1:n ohjelmaa Kulttuuriykkönen, jossa hän on käsitellyt ajankohtaisia aiheita filosofisesti, mutta myös antiikin ja modernin ajan klassikkofilosofeja. Hän on työskennellyt aiemmin radion ajankohtaistoimituksessa, ja juontanut Ykkösaamua. Myös Ylen aamu-tv:n juontotöistä hänet voi joku muistaa.

Syksyllä 2021 Yle Areenassa julkaistiin podcast ”Tohtori Holvaksen lähiöfilosofiaa”, jossa jakke Holvas ulkoiluttaa Max-koiraansa lähiömetsissä ja pohtii digimurroksen vaikutusta ihmisiin. Yle aikoo jatkossakin julkaista Holvaksen filosofisia ohjelmia.

Holvas väitteli 2009 talouden rajoista Helsingin yliopistossa pääaineenaan teoreettinen filosofia. Vaihtoa käsittelevällä tutkimuksella oli vahva kosketuspinta sosiologiaan. Suurimman osan 53:n vuoden elämästään on asunut Vantaan lähiössä. Siellä hän asuu myös nykyään.

Klo 15.30 Juhlatalo Rahkola

Maarit Turtiainen. Valokuva: Marika Turtiainen.

Maarit Turtiainen: Identtiteettiä ja juuria etsimässä – suomalainen en ole, ruotsalaiseksi en tule, mikseipä karjalainen?

Kirjailija Maarit Turtiainen on asunut Ruotsissa neljäkymmentä vuotta. Kirjoissaan hän on pohtinut identiteetin ja juurien merkitystä. Viimeisessä romaanissaan Marttinansaari hän yrittää täyttää evakkovanhempiensa puhumattomuuden jättämää tyhjiötä. Helmikuussa 2022 hänet valittiin vuoden ruotsinsuomalaiseksi.

Maarit Turtiainen on Tukholmassa asuva, kesänsä Vilppulan Kolhossa viettävä, kirjailija ja toimittaja. Hän on monen vuoden ajan innostanut ruotsinsuomalaisia nuoria kirjoittamaan suomeksi, vetänyt kirjoituskursseja aikuisille ja vastannut joka syksy pidettävistä ruotsinsuomalaisista kirja- ja kulttuurimessuista. Ruotsin ja Suomen lisäksi Turkki on hänelle läheinen maa. Turtiainen on kirjoittanut kolme romaania, Punainen paasto (WSOY 2012), Eilisen seitit (2015 Compania Comder) ja Marttinansaari 2021.

Klo 17.00 Ikaalisten Keskuspuisto

Tarmo Kunnas.
Osmo Pekonen

FT Tarmo Kunnas ja FT, YT Osmo Pekonen : Moraalin ja pyhyyden nykyinen olemus

Kristinusko ei ole ainoa vaihtoehto ateismille. Ihmisen maailma ei ole halvan taikauskon vaan mielenkiintoisten ihmeiden maailma. Todellinen mystiikka arvostaa arvoitusta, ei asioiden määrittelyä ja tunnistamista. Onko tilaa vielä mystiikan ja agnostisismin välimaastossa? Hetkellä, jolloin kirkosta eroaminen on trendi, arvoituksia jää riittävästi. Pyhyys on universaali, myös uskonnoista riippumaton ilmiö. Se ilmenee yhtä hyvin taiteessa kuin luonnossa. Pyhyys kohtaa jokaisen ihmisen myös arkipäivässä. Ihminen on ennen kaikkea moraalia kaipaava olento. Jopa suuret immoralistit tai lainrikkojat etsivät moraalia.

Kirjallisuuden professori emiritus Tarmo Kunnas on toiminut kirjallisuuden professorina Jyävskylän ja Sorbonnen yliopistoissa. Hänen kirjojaan on julkaistu useilla virailla kielillä. Hän on käsitellyt tuotannossaan mm. Nietzschen filosofiaa, rakkautta, pahuuden olemusta, kotiseudun ideaa ja eurooppalaisen älymystön ja fasisimin suhteita. Tämä alustus perustuu hänen uusimaan teokseensa Mikä mieli uskonnoissa? Pohdintaa uskonnon, moraalin ja pyhyyden nykyisestä olemuksesta (Basam Books, 2021).

Professori Osmo Pekonen on suomalainen matemaatikko, historioitsija ja kirjailija. Hän on Helsingin yliopiston ja Jyväskylän yliopiston matematiikan dosentti, Oulun yliopiston tieteenhistorian dosentti sekä Lapin yliopoiston sivtyshistorian dosentti. Osmo Pekonen on väitellyt tohtoriksi kaksi kertaa: hän on filosofian tohtori ja yhteiskuntatieteiden tohtori. Hän on asunut ja työskennellyt useaan otteeseen Ranskassa. Ranskan valtio on palkinnut Pekosen Chevalier des Palmes académiques -ritariarvolla, ja hän on neljän ranskalaisen tiedeakatemian ulkojäsen.

Klo 20.00 Juhlatalo Rahkola

Teemu Kunto. Kuva Jonne Räsänen/ Otava 2020.

Teemu Kunto: Minimalismi

Voiko vähemmän olla oikeasti enemmän? Kaikilla on kaikkea liikaa. Kaapit täyttyvät tarpeettomasta tavarasta ja seinä kaatuvat päälle. Ruuhkavuodet kylvävät Legoja jalkapohjien alle ja jatkuva kiire kiristää oravanpyörän tahtia. Hankalat ihmissuhteet hiertävät ja epäterveelliset elämäntavat kuormittavat. Ilmastokatastrofi ahdistaa ja kyseenalaistaa jatkuvan kasvun tavoittelun mielekkyyden.

Mikä sinulle on oikeasti elämässä tärkeintä? Minimalismi opettaa keskittymään olennaiseen, kuluttamaan tiedostavammin ja tekemään vähemmän, mutta paremmin. Kyse ei ole tavaran raivaamisesta tai kaappien järjestelystä, vaan turhan hälyn karsimisesta, jotta kaikkein tärkeimmälle olisi enemmän tilaa.

Teemu Kunto on hiljattain helsinkiläistynyt minimalisti, hedonisti ja optimisti, joka keskittyy elämässään omistamisen sijaan ihmisiin, kohtaamisiin ja hyvään kahviin. Teemu myi aiemmin Jeesusta, vakuutuksia ja laajakaistaa, nykyään hän markkinoi työkseen kiertotaloutta sekä haaveilee kirjoittamisesta.

Klo 22.00 Juhlatalo Rahkola

Patsas. Valokuva: Aura Vuorela.

Patsas

Ikaalilaisia juuria omaava Patsas -yhtye esiintyi ensimmäisen kerran livenä Ikaalisissa Puistofilosofiapäivänä 2020. Yhtyeen musiikillinen evoluutio on sen jälkeen edennyt harppauksin, joten yhtye on ehdottomasti ajankohtaista kuunneltavaa tämänkin kesän Puistofilosofia-viikon yhteydessä.

Patsas on uusi ja persoonallinen yhtye suomalaisessa musiikkikentässä, joka on jo ehtinyt koskettamaan monia kuulijoita puhuttelevalla musiikillaan ja tunnelmallisilla keikoillaan.

Patsas kutsuu musiikkiaan hoitavaksi syväpopiksi, jossa pop-musiikin eri aikakausien vaikutteet sekä elektroniset ja elokuvallisetkin vivahteet sekoittuvat omaleimaiseksi kokonaisuudeksi. Patsaan lyriikoissa liikutaan usein elämän syvemmissä ja kauneimmissa kerroksissa sekä ihmisen mielenmaisemissa, joita sävyttää vahva toiveikkuus, hyvä energia ja valoisat näköalat.

Patsas on julkaissut hyvän vastaanoton ja radiosoittoakin saaneet singlet Enemmän ja Meille kuuluu kauneus vuoden 2022 aikana.

Lauantai 23.7.2022

Klo 12.00 Ikaalisten Keskuspuisto

Kuva: Sinikka Veijola.

Vapaat keskustelut

Vapaat keskustelut ovat Puistofilosofia-viikon ehdoton suola. Mikään ei voita verratonta dialogia, jonka lopputuloksena käsiteltävä aihe asettuu kokonaan uuteen valoon. Keskusteluja käydään leppoisassa ja rakentavassa hengessä ja usein niissä summataan myös aikaisempien päivien keskustelujen aihetta ja niistä yön aikana esiin nousseita ajatuksia.

Tule paikalle ehdottamaan aihetta, keskustelemaan, pohtimaan ja kuuntelemaan, sekä tutustumaan uusiin ihmisiin.

Klo 14.00 Ikaalisten Keskuspuisto

Pekka Sauri. Valokuva: Vesa Moilanen.

FT Pekka Sauri: Onnen harha

Ei varmaankaan enää ole mikään jymyuutinen, että onnea ei kannata tavoitella auvoisana tunnetilana. Tunnetilat tapaavat haihtua ja karata. Jos sen sijaan yrittää tavoitella elämään merkitystä ja tarkoitusta, onnen tunne saattaa yllättää kaupanpäällisiksi.

Mutta vähemmän on puhuttu siitä, kuka on merkityksen tai onnen kokija, subjekti. Helposti jää itsestäänselväksi perusoletukseksi, että kokijana on yksilöllinen minuus. Tämä oletus määrittää tarkastelulle rajat jo etukäteen.

Kirjassani “Onnen harha” (Minerva 2022) yritin tarkastella yksilöllisen minuuden rajojen ylittämistä kommunikaation, vuorovaikutuksen, dialogin avulla. Löytöretkeni johti kielen valtakunnan rajalle ja sen tuolle puolen sekulaarin ylimaallisuuden mahdollisuuksiin. Olisiko jumala kuitenkin lopulta rakkaus?

Ph.D., eMBA Pekka Sauri on koulutukseltaan psykologi. Hän työskenteli Helsingin kaupungin apulaiskaupunginjohtajana 2003-2017 ja työelämäprofessorina Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa 2017-2020. Mielenterveyden Keskusliiton puheenjohtajana hän oli 2005-2014 ja toimii nyt mm. Kansanvalistusseuran ja Suomen Museoliiton hallituksen puheenjohtajana.

Saurin kirjallisesta tuotannosta voidaan mainita Toisen kanssa – ihmissuhteet sopimuksina, Politiikan psykologia, Yölinjalla – selviytyjän käsikirja, Parempaa kuin seksi (romaani), Ratkaisemattomien kysymysten kirja, Julkishallinto ja sosiaalinen media, Huominen – eilisen sanelema ja Onnen harha. Hän toimii aktiivisesti myös sosiaalisessa mediassa.

Klo 17.00 Ikaalisten keskuspuisto

Timo Airaksinen.

FT Timo Airaksinen: Hyvä elämä ja onnellisuus. Kaksi eri asiaa?

Onnellisuus on monimerkityksellinen käsite, kuten hyvä elämäkin. Mutta ajatelkaamme näin: Onnellisuus on ennenkaikkea tunne ja hyvä elämä arvottava laatumääre. Onnellisuus on paljon laajempi käsite kuin hyvä elämä. Joku tulee onnelliseksi alaistensa kiusaamisesta (vaikka ei tietysti myönnä sitä), mutta tämä ei voi kuulua hyvään elämään. Voisi tietysti puhua hyvästä onnellisuudesta tai arvokkaasta onnellisuudesta, mutta niin ei koskaan tehdä. Siksi onnellisuus ei aina ole hyvä asia, hyvä elämä on.

Hyvä elämä koostuu elämän merkityksellisyydestä ja päämäärällisyydestä. Suljen pois joutilaan elämän ja pelkän unelmoinnin. Hyvä elämä on aktiivista, siten että teon tulokset muodostavat sen sisällön eli merkityksen ja teon seuraukset muodostavat päämäärän. Selitän mitä tämä tarkoittaa. Kun avaan ikkunan, aukinainen ikkuna on tulos ja tuulettunut huone seuraus. Hyvä elämä on joki, jonka erilaiset virtaukset luovat merkityksen ja lasku mereen on päämäärä.

Timo Airaksinen on Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian täysin palvellut professori (1981-2015). Hän on kirjoittanut laajasti hyvinvoinnin ja onnellisuuden kysymyksistä, viimeiseksi seksistä Himon ilo (Bazar, 2021), ja tietysti muista aiheista, esimerkiksi 1700-luvun metafysiikasta ja teologiasta (Berkeley) sekä 1600 -luvun poliittisesta filosofiasta (Hobbes).

Hän on matkustanut laajalti ja toiminut viime aikoina erityisesti Japanissa ja Puolassa, aikaisemmin USA:ssa (Pittsburgh University ja Texas A&M University) ja Englannissa (Cambridge). Hän toimi Ylioppilastutkintolautakunnan jäsenenä (Filosofia ja ET) kaksikymmentä vuotta ja kirjoitti ison joukon lukion oppikirjoja. Hän on kirjoittanut myös yliopistollisia oppikirjoja. Hänelle on myönnetty Suomen tietokirjailijoiden ja Pohjoinen filosofiyhdistys AGON ry kunniapalkinnot ja viimeksi Väinö Voipio palkinto (2020) kirjasta Jäähyväiset uskonnolle (Bazar, 2020).

Klo 20.00 Bar No Name

Teemu Toppinen.

FT Teemu Toppinen: Moraalisista totuuksista

Tässä on pari moraalista väitettä: (1) Meidän pitäisi leikata hiilidioksidipäästöjämme. (2) Seksuaalisesta häirinnästä vaikeneminen on väärin. (3) Tasa-arvon puolesta kamppaileminen on arvokasta. Väitteet (1)-(3) näyttävät olevan tosia. On totta, että meidän pitäisi leikata hiilidioksidipäästöjämme, jne. Moraalisia totuuksia näyttäisi siis olevan olemassa. Eivätkä nämä totuudet näytä olevan meidän keksintöämme, vaan ennemminkin jotain minkä voimme löytää tai saada selville. Mutta mistä moraalisissa totuuksissa voi olla kysymys? Ja eikö moraalin täydy olla jotenkin ihmisten keksintöä? Onko moraalin kohdalla ylipäänsä mielekästä puhua totuudesta? Alustukseni johdattelee miettimään näitä kysymyksiä. Ehdotan myös, että ajatus löydettävissä olevista moraalisista totuuksista ei lopulta ole mitenkään kummallinen – kunhan moraalikielen merkitys vaan ymmärretään oikein.

Teemu Toppinen on tenure track -professori Tampereen yliopistossa ja akatemiatutkija. Hän on tutkinut ensisijaisesti metaetiikan kysymyksiä. Näihin sisältyvät esimerkiksi kysymykset velvollisuuksia, perusteita tai arvoja koskevan ajattelun luonteesta, näille ajatuksille ilmaisun antavan kielen merkityksestä sekä moraalisen todellisuuden luonteesta. Mutta Toppista kiinnostaa myös normatiivinen etiikka eli kysymykset siitä mikä on oikein, mikä taas väärin, ja miksi.

Klo 22.00 Bar No Name

Janne Tapion sisäinen avaruus.

Janne Tapion sisäinen avaruus

Tyyliltään Janne Tapion Sisäinen Avaruus seikkailee jossain melodisen pop-musiikin, americanan, folkin ja kotimaisen ikivihreän iskelmän viitoittamilla teillä. Melodian ja bändisoittamisen ohella sanoitukset ovat tärkeä osa ilmaisua. Elämää pohdiskelevat ja ajoittain vakavatkin aiheet lauluissa osataan kääntää tilannekoomiseksi yhteiseloksi yleisön kanssa.

Janne Tapion Sisäinen Avaruus on kokoonpanoltaan ja äänimaisemaltaan melko perinteinen rockbändi, mutta sävyä ja perustuksia kannattelee akustinen kitara ja viulu. Muissa instrumenteissa operoi Jannen bändikavereita Mahonies- ja Untogethers -yhtyeistä. Sähkökitarassa Jani Matkala, bassokitarassa Teemu Huopana, rummuissa Kimmo Vierimaa sekä studiokokoonpanossa flyygeliä, koskettimia ja perkussioita soittava Elias Nummenmaa.

Muuta ohjelmaa ja koettavaa XII Puistofilosofia-viikolla Ikaalisissa

Kirjamyynti Rahkolan Väentuvassa 19.-24.7.2022

Ikaalisten taideyhdistys Taika ry:n kesänäyttely ”Kauhu” ikaalaisen filosofin ja kirjailijan S. Albert Kivisen muistoa kunnioittaen Rahkolan Roosanpirtissä

Sata-Häme Soin viinitupa Omalla tuvalla 21.-23.7.2022

Sata-Häme Soi järjestää Puistofilosofia-viikon yhteydessä Omalla Tuvalla (os. Teinintie 4-6) ainutlaatuisen Viinituvan joka tarjoaa viiniä, syötävää ja haitareita puistofilosofeille! Erinomainen paikka lounastaa ja nauttia lasi viiniä filosofoinnin ohessa, vain parin sadan metrin päässä Ikaalisten Keskuspuistosta! Luvassa elämyksiä kaikille aisteille! Puistofilosofia suosittelee erittäin lämpimästi!