X Puistofilosofia-viikon 23.-27.7.2019 ohjelman esittely jatkuu! Seuraavassa esittelemme kaksi vieraaksi saapuvaa alustajaa käsiteltävine aiheineen.
Suomen Filosofisen Yhdistyksen (SFY) puheenjohtaja ja Helsingin yliopiston uskonnonfilosofian professori Sami Pihlström on kirjoittanut runsaasti artikkeleita, omia teoksia ja toimituksia, lukeutuen kansainvälisesti tunnetuimpiin suomalaisfilosofeihin. Viime vuonna häneltä ilmestyi erinomainen Ota elämä vakavasti. Negatiivisen ajattelijan opas (Ntamo 2018), jossa käsiteltiin etiikan harrastamiseen liittyvää, perinteisesti vakavaa luonnetta, antiteesinä self help -oppaiden heppoiselle ilon kautta -jargonille.
Pihlströmin alustus X Puistofilosofia-viikon avajaispäivänä 23.7. Kello 17.00 Ikaalisten Keskuspuistossa käsittelee Jumalan hiljaisuuden problematiikkaa kärsimyksen edessä.
FT Sami Pihlström: Jumalan hiljaisuus
Moni uskonnollinen ihminen on saattanut joskus kokea Jumalan ”puhuvan” hänelle – ellei suoraan, niin esimerkiksi luonnonilmiöiden tai koskettavan taiteen äärellä. Kristityillä ja muilla Jumalaan uskovilla on tapana ajatella Jumalan ilmenevän luonnossa, niin kutsutussa yleisessä ilmoituksessa. Toisaalta perinteinen kristitty pitää nimenomaan Raamattua, erityistä ilmoitusta, ”Jumalan sanana” eli ikään kuin kuulee Jumalan äänen pyhää tekstiä lukiessaan.
Jumalan äänen tai puheen – ja Jumalan puhuteltavana olemisen – kokemuksen ohella erittäin merkityksellinen on kuitenkin myös uskonnollisen (ja vastaavasti uskonnottoman) ihmisen kokemus Jumalan hiljaisuudesta, siitä, ettei Jumala puhukaan (eikä ehkä myöskään kuule, kun häntä puhutellaan). Hän ei vastaa rukoukseen eikä anna olemassaolostaan mitään muitakaan merkkejä, vaan on vain hiljaa. Tästä joku päättelee, ettei Jumalaa ole, kun taas toinen tulkitsee Jumalan hiljaisuuden uskonnollisessa viitekehyksessä korostaen Jumalan kätkeytyneisyyttä, salattua Jumalaa.
Tässä esitelmässä luon ensin lyhyen katsauksen hiljaisuuden eri muotojen merkitykseen uskonnonfilosofiassa, etenkin kärsimyksen ja pahuuden ongelman eli niin kutsutun teodikeaongelman yhteydessä. Sen jälkeen paneudun pienenä tapaustutkimuksena kiinnostavimpiin keskitysleirikirjailijoihin lukeutuvan Primo Levin ajatuksiin, joille nähdäkseni tulee antaa huomattava painoarvo, kun pohdimme hiljaisuuden asemaa suhtautumisessamme inhimilliseen kärsimykseen. Tällä problematiikalla on mitä suurin merkitys niin uskonnollis-teologisessa kuin sekulaarissakin kontekstissa. Levi osoittautuu kirjailijaksi, jonka yhtenä avainteemana on hiljaisuuden kunnioittaminen osana kärsivän ihmisen kunnioittamista.
Perjantaina 26.7. klo 14.00 Ikaalisten Keskuspuistossa filosofian opettaja, kirjailija ja Opetusalan eettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja Arno Kotro alustaa filosofian opettamisen hyödyllisyydestä, ehkä jopa sen välttämättömyydestä. Suurelle yleisölle Kotro on tullut tutuksi edellä mainitun lisäksi runoilijana, kolumnistina sekä televisiossa juontamistaan keskusteluohjelmista. Kotron sydäntä lähellä ovat olleet myös filosofian opettamiseen liittyvät aiheet, joita hän on tuonut esiin muun muassa nettiblogissaan.
VTM Arno Kotro: Miksi koulussa tarvitaan filosofiaa?
Viime vuosien koulukeskustelu on ollut monin osin hämmentävää. Esimerkiksi lukiota kehitettäessä yleissivistyksen ja humanististen aineiden puolustaminen ovat jääneet yksioikoisen talousajattelun varjoon. Sellaista näennäisen hyödytöntä ainetta kuin filosofia ei kuulemma tarvita lukiossa lainkaan: ”Filosofia on turha aine”, sanoi eräskin merkittävä kouluvaikuttaja minulle suoraan.
En ymmärrä. Uskallan väittää, että filosofiaa tarvitaan kouluissa nyt kenties enemmän kuin koskaan, ja se olisi hyvä saada oppiaineeksi peruskouluihinkin.
Mitä enemmän netti tursuaa valeuutisia ja trollausta, sitä enemmän tarvitaan kriittistä ajattelua ja tieto-opillista viisautta erottaa todet ja epätodet väitteet toisistaan. Mitä huterampia argumentteja julkisessa keskustelussa pyörii, sitä tärkeämmäksi tulevat argumentaatiotaidot ja kyky tunnistaa heikot ajatusketjut.
Mitä enemmän ihminen kuormittaa ympäristöä ja edistää ilmaston lämpenemistä, sitä enemmän tarvitaan moraalifilosofista valppautta herättelemään meitä vastuuseen. Mitä pitemmälle tekniikka ja tekoäly kehittyvät, sitä enemmän tarvitaan filosofista pohdintaa ihmisen ja koneen rajoista, tietoisuudesta, tekoälyn etiikasta ja elämäämme ohjaavista alogoritmeista. Sen tietää professori ja kirjailija Yuval Harari, vaan eivät suomalaiset koulupäättäjät.
Mitä kiihkeämpää on poliittinen ja uskonnollinen ääriliikehdintä, sitä tärkeämmäksi tulee sellainen yhteiskuntafilosofinen pohdinta, joka kasvattaa maailmankatsomuksellista vastustuskykyä ääri-ismejä ja mustavalkoajattelua kohtaan. Mutta ennen kaikkea: filosofit ovat aina pohtineet, mitä on hyvä ja merkityksellinen elämä. Ihan äkkiseltään ei tule tärkeämpää kysymystä mieleen.
Lisää esittelyjä tulevan X Puistofilosofia-viikon 23.-27.7.2019 upeasta ohjelmasta tulossa taas pian.
