Avainsana-arkisto: IX Puistofilosofia-viikko

IX Puistofilosofia-viikolla 24.-28.7.2018 pohdiskellaan ihmisen evoluutiota – sekä menneisyyden, että tulevaisuuden näkökulmista

IX Puistofilosofia-viikon 24.-28.7.2018 ohjelman esittely jatkuu. Jälleen kerran meillä on ilo ja kunnia esitellä kaksi alustajaa, joiden äkkiseltään varsin erilaisilta kuulostavat aiheet liittyvät hyvin läheisesti kysymykseen ihmisyydestä: Keitä me oikein olemme? Mistä olemme tulleet? Mitä on olla ihminen? Miten käsittää ihmisenä oleminen?

Kiitos muun muassa ihmisen dna:n selvittämisen, arkeologia on pystynyt paljastamaan runsaasti uutta tietoa lajimme aiemmista vaiheista ja sisarlajeistamme, jotka elivät vielä vähän aikaa sitten keskuudessamme. Tutustuminen neandertalin ihmiseen uusimman tutkimustiedon kautta auttaa osaltaan ymmärtämään myös itseämme toisten apinalajien joukossa. Millainen oli tämä samasta sukupuusta kehittynyt laji, joka oman lajimme tavoin valmisti vaatteita ja aseita, hautasi kuolleensa, ja nähtävästi – ehkä – harrasti filosofisia pohdiskeluja?

Toisessa päässä evolutiivinen kehityksemme on johtanut meidät vuosimiljoonien kehityksen kautta pisteeseen, jossa tulevaisuudessa siintää mahdollisuus muokata ihmiskehoa uusien teknologisten sovellusten ansiosta tavalla, joka olisi äimistänyt Aldous Huxleyn kaltaiset tulevaisuuden ennustajat. Uudet kyvyt muokata ihmistä johtavat myös uusiin eettisiin ongelmiin: Milloin muokkaaminen ja parantelu on ”luonnollista”? Millaisessa tilanteessa menettäisimme oman autenttisuutemme?

Kaksi erilaista alustusta, kaksi mielenkiintoista alustajaa, kaksi näkökulmaa ihmisyyden kiehtovaan probleemaan, olkaa hyvät!

 

Professori, FT Juha Räikkä: Ihmisen epätäydellisyys ja moraalin parantelu

Ihmiset ovat puutteellisia. Meillä kaikilla on erilaisia vajaavaisuuksia. Siksi ei olekaan yllättävää, että jotkut ovat jo pitkään suunnitelleet ihmisten parantelua (enhancement). Parantelussa ei ole kyse sairauksien hoitamisesta eikä edes ennaltaehkäisevistä toimista sairauksien voittamiseksi, vaan tarkoituksena olisi muuttaa ihmisiä siten, että heidän moraaliset, älylliset ja fyysiset kykynsä ylittäisivät normaaleina pidetyt toimintavalmiudet.

Mutta, pitäisikö ihmisiä parannella ja olisiko paranneltu ihminen enää aito, autenttinen ja autonominen ihminen? Entä, miten parantelu vaikuttaisi tapaamme suvaita vääriä tekoja ja antaa toisillemme anteeksi? Sekä suvaitsevaisuus että anteeksianto ovat tärkeitä asioita, mutta ne olisivat varmaankin harvinaisia tapahtumia maailmassa, jossa ihmistä olisi paranneltu siten, ettei moraalisesti vääriä tekoja enää tehtäisi.

Mitä tuollaisessa maailmassa suvaittaisiin? Mitä siellä annettaisiin anteeksi? Kaikkien heikkouksien (weaknesses) poistaminen voisi olla ongelmallista suvaitsevaisuuden ja anteeksiannon kannalta. Tämä ei kenties merkitse sitä, ettei ihmisiä pitäisi parannella, mutta parantelun kannattajien olisi kuitenkin syytä huomioida haitat, joita ”täydellisten” ihmisten maailmaan siirtyminen aiheuttaisi.

FT Juha Räikkä on Turun yliopiston käytännöllisen filosofian professori ja yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaani. Räikkä on tutkinut etiikkaa ja yhteiskuntafilosofiaa. Hän on kirjoittanut mm. teokset Katumuksen filosofia (WSOY 2003), Yksityisyyden filosofia (WSOY 2007), Ihmisen epätäydellisyydestä (Unipress 2017) ja Esseitä etiikasta (Unipress, 2. painos 2018). Räikkä johtaa Suomen Akatemian rahoittamaa projektia, jossa tutkitaan neurotieteiden sovellusten etiikkaa.

Professori Juha Räikkä Ikaalisten Keskuspuistossa keskiviikkona 25.7. klo 14.00

 

Tietokirjailija, tiedetoimittaja FM Juha Valste: Harrastivatko neandertalilaiset filosofiaa?

Neandertalinihmisiä eli Euroopassa, Lähi-idässä ja Lounais-Aasiassa 300 000–28 000 vuotta sitten. He kehittyivät heidelberginihmisistä, aivan kuten mekin. Neandertalilaiset ja nykyihmiset risteytyivät siellä, missä nämä ihmistyypit kohtasivat. Afrikan ulkopuolisilla ihmisillä on perimässään neandertaligeenejä keskimäärin 1–3 prosenttia koko perimästä.

Neandertalilaisten kulttuuri kehittyi hitaasti, mutta noin 50 000 vuotta sitten he kaiversivat ja maalasivat kuvioita luolien seiniin, koristivat itseään väreillä ja koruilla ja hautasivat vainajiaan. He puhuivat ja elivät jonkinlaisina suurperheinä, joissa oli 20–25 ihmistä.

Voimme olla melko varmoja siitä, että neandertalilaiset kertoivat toisilleen tarinoita. Hautauksista päätellen ainakin osa heistä uskoi jonkinlaiseen elämään kuoleman jälkeen. Mutta kuinka abstrakteja asioita he pystyivät ajattelemaan ja välittämään toisilleen? Joka tapauksessa uusien tutkimusten myötä neandertalilaiset ovat alkaneet muistuttaa yhä enemmän meitä. Ehkä he myös filosofoivat?

FM Juha Valste (s. 1945) on koulutukseltaan biologi, pääaineenaan ekologinen eläintiede. Hän on opettanut sekä kouluissa että Helsingin yliopistossa ja työskennellyt 25 vuotta tiedetoimittajana Tiede ja Suomen Luonto -lehdissä. Valste on kirjoittanut 4 tietokirjaa ihmisten evoluutiosta sekä useita kirjoja Suomen sekä maailman nisäkkäistä, linnuista ja luonnosta yleensä. Hän on ollut Suomen luontotieto 1–4 ensyklopedian päätoimittaja, toimittanut useita eläimistä kertovia suurteoksia sekä ollut yhtenä kirjoittajana lukion kemian ja lukion biologian oppikirjasarjoissa. Lisäksi hän on kääntänyt toistakymmentä tietokirjaa suomeksi.

Tietokirjailija ja tiedetoimittaja Juha Valste Ikaalisten Keskuspuistossa lauantaina 28.7.2018 klo 14.00.

Jos aikaisempi esittely jäi lukematta, nyt jos koskaan on korkea aika laittaa ylös kalentereihin, että ajattelun ja dialogin minifestivaalia vietetään 24.-28.7.2018 Ikaalisissa, johon kaikki ovat sydämellisesti tervetulleita. Tapahtuma on avoin ja maksuton kaikille!

IX Puistofilosofia-viikolla 24.-28.7.2018 pohditaan muun muassa sananvapautta ja loukkaantumisen kulttuuria, sekä menetettyjen elinvuosien filosofiaa

Rakkaat ystävät! Ajattelun ja dialogin festivaaliin, jo yhdeksättä kertaa järjestettävään Puistofilosofia-viikkoon, on aikaa vajaa kaksi kuukautta.

Tuttuun tapaan ”Pirkanmaan Ateenassa”, Ikaalisissa, filosofoidaan halki viikon aamusta myöhäiseen iltaan. Päivisin sinisiä ajatuksia viljellään puistossa aurinkoisella piknikillä istuen, iltaisin kyläravintola No Namen hämyisestä ja intiimistä tunnelmasta nauttien. Myös jälkikustavilainen Juhlatalo Rahkolan alue herää aikasempia vuosia vireämpään käyttöön: luvassa on kantaaottavia taidenäyttelyitä ja teatteria sekä filosofisia alustuksia.

Lasten filosofia-päivä yhteistyössä Ikaalisten kaupunginkirjaston kanssa toteutetaan vuonna ja Ikaalisten yhteiskoulun lukion filosofian opiskelijat osallistuvat omilla esityksillään sekä lasten että aikuisten keskustelutilaisuuksiin.

Eikä meno Ikaalisissa keskellä helteistä heinäkuuta suinkaan lopu tähän. Erilaista oheisohjelmaa on tarjolla eri puolilla 160 juhlavuotta viettävää vanhaa kauppalakaupunkia.

Joten, viimeistään tässä vaiheessa kalentereihin merkintä, että 24.-28.7.2018 filosofoidaan Ikaalisissa. Myös ystävät, viltti ja piknik-kori kannattaa ottaa mukaan!

Ja kuten aina, tapahtuma on avoin ja ilmainen kaikille! Sydämellisesti tervetuloa!

Upea ohjelma on parasta aikaa työn alla ja valmistuu kovaa vauhtia. Tässä esittelemme kaksi upeaa alustajaa. Kumpaakin yhdistää taiteellisuuden ja filosofian luova henki, kumpikin on käsitellyt töissään sananvapautta ja tuonut esiin ihmisyyden puolustamisen merkityksellisyyden.

Lisää paljastuksia IX Puistofilosofia-viikon ohjelmasta tulossa piakkoin!

 

Kuva: Miikka Pirinen

Kirjailija, OTT, VT Jarkko Tontti: Sananvapaus ja loukkaantumisen kulttuuri

Viimeisten vuosien aikana keskustelu sananvapaudesta ja sen rajoista on käynyt kuumana. Netissä vellovan vihapuheen on sanottu johtavan itsesensuuriin ja vaikenemiseen.

Tätä sivuava ilmiö on sosiaalisessa mediassa roihahtavat joukkkokiukustumiset. Huolimattomista tai tarkoituksella kirjoitetuista somepäivityksistä voi seurata tuhansien somekommenttien tsunameja, joissa armoa ei anneta.

Onko syntymässä ilmaisunvapautta kaventava loukkaantumisen kulttuuri?

Taiteessa ja kirjallisuudessa ilmiö näkyy Suomeenkin ilmaantuneessa kulttuurisen omimisen käsitteessä. Enemmistön tai oikeastaan minkään toisen identiteettiryhmän edustajalla ei ole sen mukaan oikeutta esittää vähemmistöjen edustajia teoksissaan. Mediassa toistuu tarina vähemmistöryhmän edustajasta, joka loukkaantuu siitä, kuinka hänen ryhmäidentiteettiään esitetään julkisuudessa.

Filosofi Voltairen suuhun laitettu tokaisu: ”Olen eri mieltä kanssanne, mutta puolustan kuolemaan asti oikeuttanne sanoa mielipiteenne” kuulostaa erinomaiselta periaatteelta, mutta sen toteutuminen käytännössä on koko ajan harvinaisempaa.

Jarkko Tontti on kirjailija ja juristi.  Hän opiskeli oikeustiedettä, kirjallisuutta ja filosofiaa yliopistoissa Helsingissä, Edinburghissa, Brysselissä ja Berliinissä ja väitteli oikeustieteen tohtoriksi oikeusfilosofiasta vuonna 2002. Tontti on julkaissut romaaneja, runokokoelmia, esseitä sekä kirjoituksia filosofiasta ja juridiikasta. Hänen uusin kirjansa, romaani Perintö ilmestyy elokuussa 2018.

Tontti on työskennellyt juristina eduskunnassa, oikeusministeriössä, Espoon käräjäoikeudessa ja opettajana Helsingin yliopistossa. Lisäksi hän on toiminut eri ihmisoikeusjärjestöissä. Vuosina 2011-2014 Tontti oli kirjailijoiden sananvapausjärjestö Suomen PENin puheenjohtaja ja tällä hetkellä hän on PEN Internationalin hallituksen johtoryhmän jäsen. Vuodesta 2016 alkaen Tontti on ollut myös eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian ihmisoikeusvaltuuskunnan jäsen.

Jarkko Tontti Ikaalisten Keskuspuistossa keskiviikkona 25.7.2018 klo 17.00.

 

Sarjakuvataiteilija Ville Ranta: Menetetyt elinvuodet

Kuva: Antti Pylväs.

Helsingin Sanomat julkaisi 13.4.2018 otsikon ”Menetetyt elinvuodet” alla grafiikan, jossa esitettiin, montako vuotta elämää jää elämättä sataatuhatta asukasta kohden. Kyse on geneettisten ja elintapasairauksien sekä onnettomuuksien ja itsemurhien aiheuttamat kuolemat suhteutettuna elinajanodotteeseen.

Elämän ja kuoleman kysymysten pohtiminen leviää yleensä käsiin, eikä johda minnekään, mutta yritetään seurata erästä siivua: Mikä oikein on menetetty elinvuosi? Antiikin Kreikan filosofien ideaalit hyvästä elämästä on nykyään hylätty ja korvattu pitkän elämän ihanteella. Onko muutos filosofisesti perusteltu. Voiko elää turhaan? Milloin kannattaa olla elossa? Onko mukavuuksilla tai maallisilla tavoitteilla merkitystä? Onko tylsän elämän vaihtaminen komeaan kuolemaan hyvä diili?

Oululainen sarjakuvataiteilija Ville Ranta kuuluu alansa ehdottomasti tunnetuimpiin sekä Suomessa että ulkomailla. Rannan teoksia on käännetty useille kielille, mutta erityisesti Ranskassa hänen työnsä tunnetaan hyvin. Kajaani-teoksen (2008) käännös oli ehdolla Ranskan parhaksi sarjakuvateokseksi Angoulêmen sarjakuvafestivaalin arvostetussa palkintosarjassa vuonna 2011.

Suomessa Ranta tunnetaan erityisesti pilapiirtäjänä, joka piirtää viikottain Kirkko ja Kaupunki- sekä Demokraatti -lehteen. Hän voitti Sarjakuva-Finlandian vuonna 2014 teoksestaan Kyllä eikä ei (2013). Elokuussa 2018 ilmestyy hänen seitsemäs sarjakuvateoksensa Kuningas menettää päänsä (WSOY), jonka tematiikkaa sivutaan myös Puistofilosofia-viikon alustuksessa.

Ville Ranta Keskuspuistossa perjantaina 27.7.2018 klo 14.00.

Ville Ranta: Kuningas menettää päänsä.