Avainsana-arkisto: ikaalinen

X Puistofilosofia-viikolla keskustellaan muun muassa Jumalan hiljaisuudesta kärsimyksen edessä sekä filosofian opettamisen hyödyllisyydestä

X Puistofilosofia-viikon 23.-27.7.2019 ohjelman esittely jatkuu! Seuraavassa esittelemme kaksi vieraaksi saapuvaa alustajaa käsiteltävine aiheineen.

Suomen Filosofisen Yhdistyksen (SFY) puheenjohtaja ja Helsingin yliopiston uskonnonfilosofian professori Sami Pihlström on kirjoittanut runsaasti artikkeleita, omia teoksia ja toimituksia, lukeutuen kansainvälisesti tunnetuimpiin suomalaisfilosofeihin. Viime vuonna häneltä ilmestyi erinomainen Ota elämä vakavasti. Negatiivisen ajattelijan opas (Ntamo 2018), jossa käsiteltiin etiikan harrastamiseen liittyvää, perinteisesti vakavaa luonnetta, antiteesinä self help -oppaiden heppoiselle ilon kautta -jargonille.

Pihlströmin alustus X Puistofilosofia-viikon avajaispäivänä 23.7. Kello 17.00 Ikaalisten Keskuspuistossa käsittelee Jumalan hiljaisuuden problematiikkaa kärsimyksen edessä.

Sami Pihlström. Kuva: Kari Likonen, Suomen Akatemia.

FT Sami Pihlström: Jumalan hiljaisuus

Moni uskonnollinen ihminen on saattanut joskus kokea Jumalan ”puhuvan” hänelle – ellei suoraan, niin esimerkiksi luonnonilmiöiden tai koskettavan taiteen äärellä. Kristityillä ja muilla Jumalaan uskovilla on tapana ajatella Jumalan ilmenevän luonnossa, niin kutsutussa yleisessä ilmoituksessa. Toisaalta perinteinen kristitty pitää nimenomaan Raamattua, erityistä ilmoitusta, ”Jumalan sanana” eli ikään kuin kuulee Jumalan äänen pyhää tekstiä lukiessaan.

Jumalan äänen tai puheen – ja Jumalan puhuteltavana olemisen – kokemuksen ohella erittäin merkityksellinen on kuitenkin myös uskonnollisen (ja vastaavasti uskonnottoman) ihmisen kokemus Jumalan hiljaisuudesta, siitä, ettei Jumala puhukaan (eikä ehkä myöskään kuule, kun häntä puhutellaan). Hän ei vastaa rukoukseen eikä anna olemassaolostaan mitään muitakaan merkkejä, vaan on vain hiljaa. Tästä joku päättelee, ettei Jumalaa ole, kun taas toinen tulkitsee Jumalan hiljaisuuden uskonnollisessa viitekehyksessä korostaen Jumalan kätkeytyneisyyttä, salattua Jumalaa.

Tässä esitelmässä luon ensin lyhyen katsauksen hiljaisuuden eri muotojen merkitykseen uskonnonfilosofiassa, etenkin kärsimyksen ja pahuuden ongelman eli niin kutsutun teodikeaongelman yhteydessä. Sen jälkeen paneudun pienenä tapaustutkimuksena kiinnostavimpiin keskitysleirikirjailijoihin lukeutuvan Primo Levin ajatuksiin, joille nähdäkseni tulee antaa huomattava painoarvo, kun pohdimme hiljaisuuden asemaa suhtautumisessamme inhimilliseen kärsimykseen. Tällä problematiikalla on mitä suurin merkitys niin uskonnollis-teologisessa kuin sekulaarissakin kontekstissa. Levi osoittautuu kirjailijaksi, jonka yhtenä avainteemana on hiljaisuuden kunnioittaminen osana kärsivän ihmisen kunnioittamista.

Perjantaina 26.7. klo 14.00 Ikaalisten Keskuspuistossa filosofian opettaja, kirjailija ja Opetusalan eettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja Arno Kotro alustaa filosofian opettamisen hyödyllisyydestä, ehkä jopa sen välttämättömyydestä. Suurelle yleisölle Kotro on tullut tutuksi edellä mainitun lisäksi runoilijana, kolumnistina sekä televisiossa juontamistaan keskusteluohjelmista. Kotron sydäntä lähellä ovat olleet myös filosofian opettamiseen liittyvät aiheet, joita hän on tuonut esiin muun muassa nettiblogissaan.

Arno Kotro.

VTM Arno Kotro: Miksi koulussa tarvitaan filosofiaa?

Viime vuosien koulukeskustelu on ollut monin osin hämmentävää. Esimerkiksi lukiota kehitettäessä yleissivistyksen ja humanististen aineiden puolustaminen ovat jääneet yksioikoisen talousajattelun varjoon. Sellaista näennäisen hyödytöntä ainetta kuin filosofia ei kuulemma tarvita lukiossa lainkaan: ”Filosofia on turha aine”, sanoi eräskin merkittävä kouluvaikuttaja minulle suoraan.

En ymmärrä. Uskallan väittää, että filosofiaa tarvitaan kouluissa nyt kenties enemmän kuin koskaan, ja se olisi hyvä saada oppiaineeksi peruskouluihinkin.

Mitä enemmän netti tursuaa valeuutisia ja trollausta, sitä enemmän tarvitaan kriittistä ajattelua ja tieto-opillista viisautta erottaa todet ja epätodet väitteet toisistaan. Mitä huterampia argumentteja julkisessa keskustelussa pyörii, sitä tärkeämmäksi tulevat argumentaatiotaidot ja kyky tunnistaa heikot ajatusketjut.

Mitä enemmän ihminen kuormittaa ympäristöä ja edistää ilmaston lämpenemistä, sitä enemmän tarvitaan moraalifilosofista valppautta herättelemään meitä vastuuseen. Mitä pitemmälle tekniikka ja tekoäly kehittyvät, sitä enemmän tarvitaan filosofista pohdintaa ihmisen ja koneen rajoista, tietoisuudesta, tekoälyn etiikasta ja elämäämme ohjaavista alogoritmeista. Sen tietää professori ja kirjailija Yuval Harari, vaan eivät suomalaiset koulupäättäjät.

Mitä kiihkeämpää on poliittinen ja uskonnollinen ääriliikehdintä, sitä tärkeämmäksi tulee sellainen yhteiskuntafilosofinen pohdinta, joka kasvattaa maailmankatsomuksellista vastustuskykyä ääri-ismejä ja mustavalkoajattelua kohtaan. Mutta ennen kaikkea: filosofit ovat aina pohtineet, mitä on hyvä ja merkityksellinen elämä. Ihan äkkiseltään ei tule tärkeämpää kysymystä mieleen.

Lisää esittelyjä tulevan X Puistofilosofia-viikon 23.-27.7.2019 upeasta ohjelmasta tulossa taas pian.

Mad Housen kesäkiertue X Puistofilosofia-viikolle

Oblivian: The Rave. Kuva: Christopher Lewitt.

Taide on muodostanut tärkeän säikeen Ikaalisten Puistofilosofia-viikon ohjelmassa. Kuten kaikki filosofiaa harrastavat hyvin tietävät, missä sanat loppuvat, siinä taide alkaa. Siksi pohdiskelujen ohessa on harrastettu muun muassa musiikkia, teatteria ja taidenäyttelyitä.

Kymmenettä juhlavuottaan viettävä ajattelun ja dialogin festivaali saa tänä kesänä vieraakseen helsinkiläisen esitystaiteentalo Mad Housen kesäkiertueen. Kyseessä on vanha tuttavuus. Syksyllä 2015 Puistofilosofialla oli ilo osallistua Puhe Nyt -festivaalille Helsingin Suvilahdessa. Lokakuussa 2016 filosofian säilää heiluteltiin postmodernin taiteen pohdiskelujen merkeissä esitystaideryhmä Oblivian Do be do -esityksen jälkimainingeissa.

Todellisuuden tutkimuskeskus, TTK Utopiakonsultaatio.Kuva: Jan Ahlstedt.

Jo ensimmäisellä kerralla virisi yhteinen ajatus, että olisi mahtavaa saada Mad House joskus vastavierailulle Ikaalisiin. Tänä kesänä pitkäaikainen haave toteutuu, kun esitystaiteen talon taiteilijat rantautuvat kesäkiertueensa tiimoilta, eivät vain yhden tai kahden, vaan peräti viiden hyvin erilaisen esityksen voimin. Luvassa on video-, ääni- ja esitystaidetta, sekä utopiakonsultaatiota ja nukketeatteria sisältävä, upea kokonaisuus.

Mad Housen kesäkiertue tottelee nimeä ”Ilmastonmuutos ja utopiat”, ja sen esitykset käsittelevät ihmistä, ympäristöä ja siihen kohdistuvia muutoksia ja tulevaisuutta. Kesäkiertue nähdään Puistofilosofia-viikolla 24.-25.7.2019, festivaalin yhteydessä järjestettävän Ikaalinen Foorumin yhteydessä. Ajoitus ei voisi olla parempi ilmastonmuutoksen ratkaisuun keskittyvän kansalaistapahtuman puitteissa.

Lintukonsertti. Kuva: Esa Kapila / Koneen säätiö.

Ikaalisten kaupunginkirjaston ryhmätilassa pyörii koko X Puistofilosofia-viikon 23.-27.7. ajan Oblivian hypnoottinen, ja taatusti ekologinen, The Rave -videoesitys, jossa neljä ihmistä reivaa täydellisessä hiljaisuudessa. Keskiviikkona 24.7. puistofilosofeilla on mahdollista hakeutua Todellisuuden tutkimuskeskus TTK:n Talvikki Eerolan ja Maria Santavuoren Utopiakonsultaatioon, jossa ympäristöä tutkailemalla matkustetaan kohti utooppista, toivottavasti positiivista (?) tulevaisuutta Ikaalisten keskustan viheralueilla.

Edelleen keskiviikkona 24.7. Rahkolan juhlatalon pihassa äänitaiteilijat Juhani Liimatainen ja Juha Valkeapää luovat Lintukonsertissa maiseman arkisista ja mytologisista linnuista, syntetisaattoria ja ihmisääntä hyväksi käyttäen – luonnollisesti höyhenpuvuissa.

Torstaina 25.7. jo kolmatta kertaa järjestettävään lasten filosofiapäivään soveltuu kuin nakutettuna nukketeatteri Kuuma Ankanpoikasen Hikoileva maapallo – jöröjukkamaisia tarinoita ympäristöstämme. Pia Kaleniuksen ja Merja Pöyhösen esityksessä tavoitteena on herättää kysymyksiä ja ajatuksia ympäristöön liittyvistä teemoista. Ikaalisten kaupunginkirjaston viheralueilla järjestettävä esitys sopii kaikenikäisille.

Nukketeatteri Kuuma Ankanpoikanen. Kuva: Anna-Kaisa Kuisma.

Torstain 25.7. filosofoinnit päättyvät perinteiseen tapaan – kuten festivaalin muutkin päivät – Bar No Nameen, jossa illan filosofisen alustuksen päätteeksi kuvataiteilija Jari Kallio ja esitystaiteilija Antti-Juhani Manninen tarjoavat kallio mannisen, hetkessä toteutuvan, epäselvän idean utopiasta ja mahdollisista tulevaisuuksista.

Mad Housen kesäkiertue vierailee Ikaalisten lisäksi myös Helsingin Kontula Electronicissa (17.-18.5.), Teurastamon kesässä (13.6.) ja Savonlinnan luontoelokuvafestivaalilla (16.-18.8.). Taidetalon tiedotteen kesäkiertueesta voi lukea TÄÄLTÄ.

Puistofilosofia ry:lla on ilo ja kunnia toivottaa Mad House sydämellisesti tervetulleeksi Ikaalisiin! Lisää X Puistofilosofia-viikon 23.-27.7.2019 ohjelmapaljastuksia tulossa pian. Stay tuned!

kallio manninen. Kuva: Lauri Hannus.

Erään Puistofilosofia-viikon jälkeen – Mitä on Puistofilosofia? Lämpimät kiitokset kaikille tapahtumaan osallistuneille!

Ikaalisten Keskuspuistossa pohdittiin tietokirjailija Juha Valsteen (takana, keskellä) johdolla kysymystä, harrastivatko neandertalilaiset filosofiaa? Kuva: Tiina Salokannel.

IX Puistofilosofia-viikon jälkeen koitti paluu arkeen. Viisi aurinkoista, helteistä ja tapahtumarikasta kesäpäivää olivat takana. Jälleen kerran Ikaalisiin oli kokoontunut alustajien ja yleisön muodostama, innokas ja aktiivinen joukko, jonka kanssa oli päässyt keskustelemaan ja vaihtamaan ajatuksia.

Sitten kaikki oli ohi: Ihmiset lähtivät pois, Ikaalisten Keskuspuisto hiljeni. Intensiivisen läsnäolon ja ajatusten vaihdon jälkeen takki oli tyhjä. Tuli nukuttua väsyneen ja onnellisen unta, huilittua pari päivää putkeen, sekä analysoitua kaikkea viikolla kokemaansa.

Ja nyt, kolme kuukautta myöhemmin, on jo syksy: Syysmyrsky on heilutellut puiston puita, lehmusten vihreät lehdet ovat muuttaneet väriä ja valtaosin jo pudonneet, värjäten puiston nurmikon keltaiseksi mereksi. Ja kohta on talvi, kuten ensimmäiset merkit horisontin orastavasta, kirkkaasta kuulaudesta antavat ymmärtää. On siis korkea aika katsoa taaksepäin, mitä kaikkea kuluneen kesän Puistofilosofia-viikolla oikein tapahtui.

Toisin sanoen, mitä Puistofilosofia oikein on?

Puistofilosofia on muovituolien roudaamista, äänentoiston kasaamista, helteisessä puistossa seisomista, alustajien ja yleisön vastaanottamista. Se on puheenvuorojen kuuntelemista ja niiden itsensä pitämistä, mikrofonin kanssa kulkemista ja yritystä päästä tuuheiden lehmusten alle varjoon, pois paahtavasta auringon paisteesta.

Puistofilosofia on hotellivarausten tekemistä, alustajien ja tavaroiden kuljettamista, radio- ja lehtihaastattelujen antamista. Se on t-paitojen painamista, alustuksista tehtyjen muistiinpanojen kirjoittamista, valokuvien ottamista ja some-kanaville tuotettavien päivitysten laatimista.

Ikaalisten kaupunginkirjaston viheriöllä filosofoitiin lasten kanssa. Oikealla kirjastovirkailija Heidi Seppälä. Kuva: Irina Kolu.

Puistofilosofia on Bar No Namen terassilla käytyjä, myöhäiseen yöhön jatkuneita keskusteluja, sen mahtavaa henkilökuntaa ja öisiä kuutamouinteja Kasinon hyppytornilla. Se on innokasta dialogia öisen kauppalan lehmusten verhoamilla kujilla ja aamuauringon kajossa, kunnes viimein tajuaa mennä nukkumaan muutamaksi tunniksi.

Puistofilosofia on Ikaalisten keskiyön madon mysteerin selvittämistä, aforismien, tekstikatkelmien, runojen ja merkityksellisten elämäntarinoiden kertomista. Se on iloa ja naurua, mutta myös vakavoitumista, surumielisyyttä ja haikeutta.

Puistofilosofia on Kivigrillin suojelukohteeksi nimittämisen pohtimista ja Keskuspuiston uudelleen nimeämistä Puistofilosofien puistoksi. Se on kantaa ottavia taidenäyttelyitä ja ukulele-musiikkia, ajatuksia herättäviä teatteriesityksiä ja upeasta Juhlatalo Rahkolan kartanomiljööstä nauttimista.

Juhatalo Rahkolan ainutlaatuinen miljöö toimi tänä kesänä #MeToo -teeman käsittelypaikkana. Tarjolla oli alustuksia, taidenäyttelyä ja teatteria. Kuva: Jussi Autio.

Puistofilosofia on lasten iloa uuden, jännittävän tiedon ja ajatusten äärellä, kaupunginkirjaston maagisten kirjahyllyjen välittömässä läheisyydessä. Se on lukion filosofian opiskelijoiden raikasta ja taatusti uusia näkökulmia tuottavia avauksia, todellisia filosofisia murusia, jotka pakottavat hivenen vanhemmat sielut pohtimaan asioita uudesta näkökulmasta, pois tutun ja turvalliseksi koetun ääreltä.

Puistofilosofia on uskaltautumista tiedon lähteille, heittäytymistä mukaan keskusteluihin. Se on elävän ja todellisen maailman kohtaamista, jopa uskaltautumista tuijottaa tyhjyyteen, silmien ummistamisen ja todellisuuden kieltämisen sijaan. Totuuden etsiminen tekee rohkeammaksi, vahvemmaksi.

Puistofilosofia on myös itsensä epätäydelliseksi tiedostamista, sen ymmärtämistä, että todellinen ihmisyys on ikuista keskeneräisyyttä, kasvamista. Valmista ei tule koskaan. Totuuden julistajiin on syytäkin suhtautua varautuneesti.

Puistofilosofia on ajatus siitä, että ihmiset pystyvät keskustelemaan sivistyneesti ja toisiaan kunnioittaen, ajatuksia, mielipiteitä ja tietoa jakaen. Puistofilosofia on toisten ihmisten kohtaamista, uusien tuttavuuksien ja ihmissuhteiden luomista. Tämänkin kirjoittaja sai kesällä monta uutta ystävää.

Kaikkea tätä, ja paljon, paljon muuta on Puistofilosofia.

Sarjakuvataiteilija Ville Rannan (vas.) kanssa pohdittiin menetettyjen elinvuosien problematiikkaa. Kuva: Tiina Salokannel.

Rakkaat ystävät!

Heinäkuun viimeinen viikko Ikaalisissa osoitti, että vaikka tapahtuman mainostaminen ja markkinointi on kiinni pitkälti käsitteestä viidakkorumpu, itse Puistofilosofia-viikko on jo siksi vakaalle pohjalle rakentunut festivaali, ettei sen olemassaolo ole enää kiinni pelkästään sattumalta paikalle saapuneista vieraista.

Ei, Puistofilosofia-viikolle tullaan tosissaan sinisten ajatusten äärelle, hakemaan tietoa, tapaamaan toisia ihmisiä sekä nauttimaan tunnelmasta, jota voi ylpeänä kuvailla käsitteellä ainutlaatuinen.

Viiden päivän aikana alustuksissa ja muissa tapahtumissa vieraili yhteensä yli 620 filosofisista keskusteluista kiinnostunutta kävijää. Se on hieno osoitus pienen indie-tapahtuman voimasta, jonkin sellaisen kulttuurillisen ilmiön saavuttamisesta, jollaiselle on jo pitkään ollut vahva, sosiaalinen tilaus.

Kiitos verrattomille alustajille, toivottavasti viihdyitte. Kiitos mahtavalle yleisölle, joka koko viikon toteutti Puistofilosofia-tapahtuman oivaa henkeä: Loistavia puheenvuoroja ja perusteltuja vastauksia, suvaitsevaisuutta, avarakatseisuutta ja toisten mielipiteiden kuuntelemisen taitoa. Kauttanne koimme tänäkin kesänä Puistofilosofia-viikon hengen.

Oman arvokkaan panoksensa tapahtuman toteutumiseen antoivat lukuisat yksityiset ihmiset, yhteisöt, yhdistykset ja yritykset. Kiitos, että olitte mukana tekemässä  – näin uskallan tässä väittää – Suomen välittömintä ja sympaattisinta kesätapahtumaa. Toivottavasti olette mukana myös jatkossa.

Edellisen pohjalta on mahtavaa lähteä kulkemaan kohti tulevaa talvea ja suunnittelemaan ensi kesän järjestyksessä jo kymmenettä Puistofilosofia-viikkoa. Sinisiä ajatuksia merkkivuoden kunniaksi on jo ilmassa, samoin alustavasti mukaan ilmoittautuneita, loistavia alustajia.

Sydämellisesti tervetuloa heinäkuussa 2019 Ikaalisiin! Sitä ennen varmasti törmäillään ja harrastetaan filosofiaa!

Antti ja Puistofilosofia-tiimi

Kesän jäljiltä pinottuja ylimääräisiä Puistofilosofia -t-paitoja, valmiina talven yli -varastointia varten. Kuva: Puistofilosofi.

IX Puistofilosofia-viikon 24.-28.7.2018 ohjelma on julkaistu

Elämänmakuinen keskustelu puiston siimeksessä kesällä 2016. Kuva: Janne Kuoppala.

Se on täällä, nimittäin, IX Puistofilosofia-viikon 24.-28.7.2018 ohjelma! Jo yhdeksättä kertaa Ikaalinen muuttuu ”Pirkanmaan Ateenaksi”, jossa alustuksia ja keskusteluja käydään niin puiston lehmusten varjossa, jälkikustavilaisen kartanon hulppeassa ympäristössä, kaupungin kirjaston järven ympäröivillä viheralueilla kuin kyläravintolan tunnelmallisessa hämyssä.

Mukana on teatteria ja taidetta, lapsille ja nuorille suunnattua ohjelmaa unohtamatta. Mukaan mahtuu keskusteluja muun muassa vapaudesta, ihmisen evoluutiosta ja biologisesta muokkaamisesta, kummitustarinoista, ympäristöahdistuksesta sekä vanhuudessa harrastettavasta ajattelusta. Keskustelujen laadun takaavat runsas joukko upeita alustajia, jotka tapahtuma saa vieraakseen.

Oma erityinen sijansa on omistettu kansainväliselle #MeToo-kampanjalle, jonka kulttuurin naisvihamielistä ilmapiiriä paljastaneita yksityiskohtia käsitellään oman, erityisen teemailtansa yhtedessä. Luvassa on misogynia-aiheisen taidenäyttelyn avajaiset, naisvihaan liittyvä alustus sekä loppuillasta naisen asemaa käsittelevä teatteriesitys.

IX Puistofilosofia-viikon upea ohjelma löytyy kokonaisuudessaan TÄÄLTÄ, olkaa hyvät! Ja kuten tapahtuman luonteeseen kuuluu, tapahtuma on avoin ja maksuton kaikille.

Sydämellisesti tervetuloa filosofoimaan Ikaalisiin! Piknik-kori, viltti ja ystävät mukaan!

– Puistofilosofia -tiimi

IX Puistofilosofia-viikolla 24.-28.7.2018 pohditaan muun muassa sananvapautta ja loukkaantumisen kulttuuria, sekä menetettyjen elinvuosien filosofiaa

Rakkaat ystävät! Ajattelun ja dialogin festivaaliin, jo yhdeksättä kertaa järjestettävään Puistofilosofia-viikkoon, on aikaa vajaa kaksi kuukautta.

Tuttuun tapaan ”Pirkanmaan Ateenassa”, Ikaalisissa, filosofoidaan halki viikon aamusta myöhäiseen iltaan. Päivisin sinisiä ajatuksia viljellään puistossa aurinkoisella piknikillä istuen, iltaisin kyläravintola No Namen hämyisestä ja intiimistä tunnelmasta nauttien. Myös jälkikustavilainen Juhlatalo Rahkolan alue herää aikasempia vuosia vireämpään käyttöön: luvassa on kantaaottavia taidenäyttelyitä ja teatteria sekä filosofisia alustuksia.

Lasten filosofia-päivä yhteistyössä Ikaalisten kaupunginkirjaston kanssa toteutetaan vuonna ja Ikaalisten yhteiskoulun lukion filosofian opiskelijat osallistuvat omilla esityksillään sekä lasten että aikuisten keskustelutilaisuuksiin.

Eikä meno Ikaalisissa keskellä helteistä heinäkuuta suinkaan lopu tähän. Erilaista oheisohjelmaa on tarjolla eri puolilla 160 juhlavuotta viettävää vanhaa kauppalakaupunkia.

Joten, viimeistään tässä vaiheessa kalentereihin merkintä, että 24.-28.7.2018 filosofoidaan Ikaalisissa. Myös ystävät, viltti ja piknik-kori kannattaa ottaa mukaan!

Ja kuten aina, tapahtuma on avoin ja ilmainen kaikille! Sydämellisesti tervetuloa!

Upea ohjelma on parasta aikaa työn alla ja valmistuu kovaa vauhtia. Tässä esittelemme kaksi upeaa alustajaa. Kumpaakin yhdistää taiteellisuuden ja filosofian luova henki, kumpikin on käsitellyt töissään sananvapautta ja tuonut esiin ihmisyyden puolustamisen merkityksellisyyden.

Lisää paljastuksia IX Puistofilosofia-viikon ohjelmasta tulossa piakkoin!

 

Kuva: Miikka Pirinen

Kirjailija, OTT, VT Jarkko Tontti: Sananvapaus ja loukkaantumisen kulttuuri

Viimeisten vuosien aikana keskustelu sananvapaudesta ja sen rajoista on käynyt kuumana. Netissä vellovan vihapuheen on sanottu johtavan itsesensuuriin ja vaikenemiseen.

Tätä sivuava ilmiö on sosiaalisessa mediassa roihahtavat joukkkokiukustumiset. Huolimattomista tai tarkoituksella kirjoitetuista somepäivityksistä voi seurata tuhansien somekommenttien tsunameja, joissa armoa ei anneta.

Onko syntymässä ilmaisunvapautta kaventava loukkaantumisen kulttuuri?

Taiteessa ja kirjallisuudessa ilmiö näkyy Suomeenkin ilmaantuneessa kulttuurisen omimisen käsitteessä. Enemmistön tai oikeastaan minkään toisen identiteettiryhmän edustajalla ei ole sen mukaan oikeutta esittää vähemmistöjen edustajia teoksissaan. Mediassa toistuu tarina vähemmistöryhmän edustajasta, joka loukkaantuu siitä, kuinka hänen ryhmäidentiteettiään esitetään julkisuudessa.

Filosofi Voltairen suuhun laitettu tokaisu: ”Olen eri mieltä kanssanne, mutta puolustan kuolemaan asti oikeuttanne sanoa mielipiteenne” kuulostaa erinomaiselta periaatteelta, mutta sen toteutuminen käytännössä on koko ajan harvinaisempaa.

Jarkko Tontti on kirjailija ja juristi.  Hän opiskeli oikeustiedettä, kirjallisuutta ja filosofiaa yliopistoissa Helsingissä, Edinburghissa, Brysselissä ja Berliinissä ja väitteli oikeustieteen tohtoriksi oikeusfilosofiasta vuonna 2002. Tontti on julkaissut romaaneja, runokokoelmia, esseitä sekä kirjoituksia filosofiasta ja juridiikasta. Hänen uusin kirjansa, romaani Perintö ilmestyy elokuussa 2018.

Tontti on työskennellyt juristina eduskunnassa, oikeusministeriössä, Espoon käräjäoikeudessa ja opettajana Helsingin yliopistossa. Lisäksi hän on toiminut eri ihmisoikeusjärjestöissä. Vuosina 2011-2014 Tontti oli kirjailijoiden sananvapausjärjestö Suomen PENin puheenjohtaja ja tällä hetkellä hän on PEN Internationalin hallituksen johtoryhmän jäsen. Vuodesta 2016 alkaen Tontti on ollut myös eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian ihmisoikeusvaltuuskunnan jäsen.

Jarkko Tontti Ikaalisten Keskuspuistossa keskiviikkona 25.7.2018 klo 17.00.

 

Sarjakuvataiteilija Ville Ranta: Menetetyt elinvuodet

Kuva: Antti Pylväs.

Helsingin Sanomat julkaisi 13.4.2018 otsikon ”Menetetyt elinvuodet” alla grafiikan, jossa esitettiin, montako vuotta elämää jää elämättä sataatuhatta asukasta kohden. Kyse on geneettisten ja elintapasairauksien sekä onnettomuuksien ja itsemurhien aiheuttamat kuolemat suhteutettuna elinajanodotteeseen.

Elämän ja kuoleman kysymysten pohtiminen leviää yleensä käsiin, eikä johda minnekään, mutta yritetään seurata erästä siivua: Mikä oikein on menetetty elinvuosi? Antiikin Kreikan filosofien ideaalit hyvästä elämästä on nykyään hylätty ja korvattu pitkän elämän ihanteella. Onko muutos filosofisesti perusteltu. Voiko elää turhaan? Milloin kannattaa olla elossa? Onko mukavuuksilla tai maallisilla tavoitteilla merkitystä? Onko tylsän elämän vaihtaminen komeaan kuolemaan hyvä diili?

Oululainen sarjakuvataiteilija Ville Ranta kuuluu alansa ehdottomasti tunnetuimpiin sekä Suomessa että ulkomailla. Rannan teoksia on käännetty useille kielille, mutta erityisesti Ranskassa hänen työnsä tunnetaan hyvin. Kajaani-teoksen (2008) käännös oli ehdolla Ranskan parhaksi sarjakuvateokseksi Angoulêmen sarjakuvafestivaalin arvostetussa palkintosarjassa vuonna 2011.

Suomessa Ranta tunnetaan erityisesti pilapiirtäjänä, joka piirtää viikottain Kirkko ja Kaupunki- sekä Demokraatti -lehteen. Hän voitti Sarjakuva-Finlandian vuonna 2014 teoksestaan Kyllä eikä ei (2013). Elokuussa 2018 ilmestyy hänen seitsemäs sarjakuvateoksensa Kuningas menettää päänsä (WSOY), jonka tematiikkaa sivutaan myös Puistofilosofia-viikon alustuksessa.

Ville Ranta Keskuspuistossa perjantaina 27.7.2018 klo 14.00.

Ville Ranta: Kuningas menettää päänsä.