Avainsana-arkisto: ikaalinen

Erään Puistofilosofia-viikon jälkeen – Mitä on Puistofilosofia? Lämpimät kiitokset kaikille tapahtumaan osallistuneille!

Ikaalisten Keskuspuistossa pohdittiin tietokirjailija Juha Valsteen (takana, keskellä) johdolla kysymystä, harrastivatko neandertalilaiset filosofiaa? Kuva: Tiina Salokannel.

IX Puistofilosofia-viikon jälkeen koitti paluu arkeen. Viisi aurinkoista, helteistä ja tapahtumarikasta kesäpäivää olivat takana. Jälleen kerran Ikaalisiin oli kokoontunut alustajien ja yleisön muodostama, innokas ja aktiivinen joukko, jonka kanssa oli päässyt keskustelemaan ja vaihtamaan ajatuksia.

Sitten kaikki oli ohi: Ihmiset lähtivät pois, Ikaalisten Keskuspuisto hiljeni. Intensiivisen läsnäolon ja ajatusten vaihdon jälkeen takki oli tyhjä. Tuli nukuttua väsyneen ja onnellisen unta, huilittua pari päivää putkeen, sekä analysoitua kaikkea viikolla kokemaansa.

Ja nyt, kolme kuukautta myöhemmin, on jo syksy: Syysmyrsky on heilutellut puiston puita, lehmusten vihreät lehdet ovat muuttaneet väriä ja valtaosin jo pudonneet, värjäten puiston nurmikon keltaiseksi mereksi. Ja kohta on talvi, kuten ensimmäiset merkit horisontin orastavasta, kirkkaasta kuulaudesta antavat ymmärtää. On siis korkea aika katsoa taaksepäin, mitä kaikkea kuluneen kesän Puistofilosofia-viikolla oikein tapahtui.

Toisin sanoen, mitä Puistofilosofia oikein on?

Puistofilosofia on muovituolien roudaamista, äänentoiston kasaamista, helteisessä puistossa seisomista, alustajien ja yleisön vastaanottamista. Se on puheenvuorojen kuuntelemista ja niiden itsensä pitämistä, mikrofonin kanssa kulkemista ja yritystä päästä tuuheiden lehmusten alle varjoon, pois paahtavasta auringon paisteesta.

Puistofilosofia on hotellivarausten tekemistä, alustajien ja tavaroiden kuljettamista, radio- ja lehtihaastattelujen antamista. Se on t-paitojen painamista, alustuksista tehtyjen muistiinpanojen kirjoittamista, valokuvien ottamista ja some-kanaville tuotettavien päivitysten laatimista.

Ikaalisten kaupunginkirjaston viheriöllä filosofoitiin lasten kanssa. Oikealla kirjastovirkailija Heidi Seppälä. Kuva: Irina Kolu.

Puistofilosofia on Bar No Namen terassilla käytyjä, myöhäiseen yöhön jatkuneita keskusteluja, sen mahtavaa henkilökuntaa ja öisiä kuutamouinteja Kasinon hyppytornilla. Se on innokasta dialogia öisen kauppalan lehmusten verhoamilla kujilla ja aamuauringon kajossa, kunnes viimein tajuaa mennä nukkumaan muutamaksi tunniksi.

Puistofilosofia on Ikaalisten keskiyön madon mysteerin selvittämistä, aforismien, tekstikatkelmien, runojen ja merkityksellisten elämäntarinoiden kertomista. Se on iloa ja naurua, mutta myös vakavoitumista, surumielisyyttä ja haikeutta.

Puistofilosofia on Kivigrillin suojelukohteeksi nimittämisen pohtimista ja Keskuspuiston uudelleen nimeämistä Puistofilosofien puistoksi. Se on kantaa ottavia taidenäyttelyitä ja ukulele-musiikkia, ajatuksia herättäviä teatteriesityksiä ja upeasta Juhlatalo Rahkolan kartanomiljööstä nauttimista.

Juhatalo Rahkolan ainutlaatuinen miljöö toimi tänä kesänä #MeToo -teeman käsittelypaikkana. Tarjolla oli alustuksia, taidenäyttelyä ja teatteria. Kuva: Jussi Autio.

Puistofilosofia on lasten iloa uuden, jännittävän tiedon ja ajatusten äärellä, kaupunginkirjaston maagisten kirjahyllyjen välittömässä läheisyydessä. Se on lukion filosofian opiskelijoiden raikasta ja taatusti uusia näkökulmia tuottavia avauksia, todellisia filosofisia murusia, jotka pakottavat hivenen vanhemmat sielut pohtimaan asioita uudesta näkökulmasta, pois tutun ja turvalliseksi koetun ääreltä.

Puistofilosofia on uskaltautumista tiedon lähteille, heittäytymistä mukaan keskusteluihin. Se on elävän ja todellisen maailman kohtaamista, jopa uskaltautumista tuijottaa tyhjyyteen, silmien ummistamisen ja todellisuuden kieltämisen sijaan. Totuuden etsiminen tekee rohkeammaksi, vahvemmaksi.

Puistofilosofia on myös itsensä epätäydelliseksi tiedostamista, sen ymmärtämistä, että todellinen ihmisyys on ikuista keskeneräisyyttä, kasvamista. Valmista ei tule koskaan. Totuuden julistajiin on syytäkin suhtautua varautuneesti.

Puistofilosofia on ajatus siitä, että ihmiset pystyvät keskustelemaan sivistyneesti ja toisiaan kunnioittaen, ajatuksia, mielipiteitä ja tietoa jakaen. Puistofilosofia on toisten ihmisten kohtaamista, uusien tuttavuuksien ja ihmissuhteiden luomista. Tämänkin kirjoittaja sai kesällä monta uutta ystävää.

Kaikkea tätä, ja paljon, paljon muuta on Puistofilosofia.

Sarjakuvataiteilija Ville Rannan (vas.) kanssa pohdittiin menetettyjen elinvuosien problematiikkaa. Kuva: Tiina Salokannel.

Rakkaat ystävät!

Heinäkuun viimeinen viikko Ikaalisissa osoitti, että vaikka tapahtuman mainostaminen ja markkinointi on kiinni pitkälti käsitteestä viidakkorumpu, itse Puistofilosofia-viikko on jo siksi vakaalle pohjalle rakentunut festivaali, ettei sen olemassaolo ole enää kiinni pelkästään sattumalta paikalle saapuneista vieraista.

Ei, Puistofilosofia-viikolle tullaan tosissaan sinisten ajatusten äärelle, hakemaan tietoa, tapaamaan toisia ihmisiä sekä nauttimaan tunnelmasta, jota voi ylpeänä kuvailla käsitteellä ainutlaatuinen.

Viiden päivän aikana alustuksissa ja muissa tapahtumissa vieraili yhteensä yli 620 filosofisista keskusteluista kiinnostunutta kävijää. Se on hieno osoitus pienen indie-tapahtuman voimasta, jonkin sellaisen kulttuurillisen ilmiön saavuttamisesta, jollaiselle on jo pitkään ollut vahva, sosiaalinen tilaus.

Kiitos verrattomille alustajille, toivottavasti viihdyitte. Kiitos mahtavalle yleisölle, joka koko viikon toteutti Puistofilosofia-tapahtuman oivaa henkeä: Loistavia puheenvuoroja ja perusteltuja vastauksia, suvaitsevaisuutta, avarakatseisuutta ja toisten mielipiteiden kuuntelemisen taitoa. Kauttanne koimme tänäkin kesänä Puistofilosofia-viikon hengen.

Oman arvokkaan panoksensa tapahtuman toteutumiseen antoivat lukuisat yksityiset ihmiset, yhteisöt, yhdistykset ja yritykset. Kiitos, että olitte mukana tekemässä  – näin uskallan tässä väittää – Suomen välittömintä ja sympaattisinta kesätapahtumaa. Toivottavasti olette mukana myös jatkossa.

Edellisen pohjalta on mahtavaa lähteä kulkemaan kohti tulevaa talvea ja suunnittelemaan ensi kesän järjestyksessä jo kymmenettä Puistofilosofia-viikkoa. Sinisiä ajatuksia merkkivuoden kunniaksi on jo ilmassa, samoin alustavasti mukaan ilmoittautuneita, loistavia alustajia.

Sydämellisesti tervetuloa heinäkuussa 2019 Ikaalisiin! Sitä ennen varmasti törmäillään ja harrastetaan filosofiaa!

Antti ja Puistofilosofia-tiimi

Kesän jäljiltä pinottuja ylimääräisiä Puistofilosofia -t-paitoja, valmiina talven yli -varastointia varten. Kuva: Puistofilosofi.

IX Puistofilosofia-viikon 24.-28.7.2018 ohjelma on julkaistu

Elämänmakuinen keskustelu puiston siimeksessä kesällä 2016. Kuva: Janne Kuoppala.

Se on täällä, nimittäin, IX Puistofilosofia-viikon 24.-28.7.2018 ohjelma! Jo yhdeksättä kertaa Ikaalinen muuttuu ”Pirkanmaan Ateenaksi”, jossa alustuksia ja keskusteluja käydään niin puiston lehmusten varjossa, jälkikustavilaisen kartanon hulppeassa ympäristössä, kaupungin kirjaston järven ympäröivillä viheralueilla kuin kyläravintolan tunnelmallisessa hämyssä.

Mukana on teatteria ja taidetta, lapsille ja nuorille suunnattua ohjelmaa unohtamatta. Mukaan mahtuu keskusteluja muun muassa vapaudesta, ihmisen evoluutiosta ja biologisesta muokkaamisesta, kummitustarinoista, ympäristöahdistuksesta sekä vanhuudessa harrastettavasta ajattelusta. Keskustelujen laadun takaavat runsas joukko upeita alustajia, jotka tapahtuma saa vieraakseen.

Oma erityinen sijansa on omistettu kansainväliselle #MeToo-kampanjalle, jonka kulttuurin naisvihamielistä ilmapiiriä paljastaneita yksityiskohtia käsitellään oman, erityisen teemailtansa yhtedessä. Luvassa on misogynia-aiheisen taidenäyttelyn avajaiset, naisvihaan liittyvä alustus sekä loppuillasta naisen asemaa käsittelevä teatteriesitys.

IX Puistofilosofia-viikon upea ohjelma löytyy kokonaisuudessaan TÄÄLTÄ, olkaa hyvät! Ja kuten tapahtuman luonteeseen kuuluu, tapahtuma on avoin ja maksuton kaikille.

Sydämellisesti tervetuloa filosofoimaan Ikaalisiin! Piknik-kori, viltti ja ystävät mukaan!

– Puistofilosofia -tiimi

IX Puistofilosofia-viikolla 24.-28.7.2018 pohditaan muun muassa sananvapautta ja loukkaantumisen kulttuuria, sekä menetettyjen elinvuosien filosofiaa

Rakkaat ystävät! Ajattelun ja dialogin festivaaliin, jo yhdeksättä kertaa järjestettävään Puistofilosofia-viikkoon, on aikaa vajaa kaksi kuukautta.

Tuttuun tapaan ”Pirkanmaan Ateenassa”, Ikaalisissa, filosofoidaan halki viikon aamusta myöhäiseen iltaan. Päivisin sinisiä ajatuksia viljellään puistossa aurinkoisella piknikillä istuen, iltaisin kyläravintola No Namen hämyisestä ja intiimistä tunnelmasta nauttien. Myös jälkikustavilainen Juhlatalo Rahkolan alue herää aikasempia vuosia vireämpään käyttöön: luvassa on kantaaottavia taidenäyttelyitä ja teatteria sekä filosofisia alustuksia.

Lasten filosofia-päivä yhteistyössä Ikaalisten kaupunginkirjaston kanssa toteutetaan vuonna ja Ikaalisten yhteiskoulun lukion filosofian opiskelijat osallistuvat omilla esityksillään sekä lasten että aikuisten keskustelutilaisuuksiin.

Eikä meno Ikaalisissa keskellä helteistä heinäkuuta suinkaan lopu tähän. Erilaista oheisohjelmaa on tarjolla eri puolilla 160 juhlavuotta viettävää vanhaa kauppalakaupunkia.

Joten, viimeistään tässä vaiheessa kalentereihin merkintä, että 24.-28.7.2018 filosofoidaan Ikaalisissa. Myös ystävät, viltti ja piknik-kori kannattaa ottaa mukaan!

Ja kuten aina, tapahtuma on avoin ja ilmainen kaikille! Sydämellisesti tervetuloa!

Upea ohjelma on parasta aikaa työn alla ja valmistuu kovaa vauhtia. Tässä esittelemme kaksi upeaa alustajaa. Kumpaakin yhdistää taiteellisuuden ja filosofian luova henki, kumpikin on käsitellyt töissään sananvapautta ja tuonut esiin ihmisyyden puolustamisen merkityksellisyyden.

Lisää paljastuksia IX Puistofilosofia-viikon ohjelmasta tulossa piakkoin!

 

Kuva: Miikka Pirinen

Kirjailija, OTT, VT Jarkko Tontti: Sananvapaus ja loukkaantumisen kulttuuri

Viimeisten vuosien aikana keskustelu sananvapaudesta ja sen rajoista on käynyt kuumana. Netissä vellovan vihapuheen on sanottu johtavan itsesensuuriin ja vaikenemiseen.

Tätä sivuava ilmiö on sosiaalisessa mediassa roihahtavat joukkkokiukustumiset. Huolimattomista tai tarkoituksella kirjoitetuista somepäivityksistä voi seurata tuhansien somekommenttien tsunameja, joissa armoa ei anneta.

Onko syntymässä ilmaisunvapautta kaventava loukkaantumisen kulttuuri?

Taiteessa ja kirjallisuudessa ilmiö näkyy Suomeenkin ilmaantuneessa kulttuurisen omimisen käsitteessä. Enemmistön tai oikeastaan minkään toisen identiteettiryhmän edustajalla ei ole sen mukaan oikeutta esittää vähemmistöjen edustajia teoksissaan. Mediassa toistuu tarina vähemmistöryhmän edustajasta, joka loukkaantuu siitä, kuinka hänen ryhmäidentiteettiään esitetään julkisuudessa.

Filosofi Voltairen suuhun laitettu tokaisu: ”Olen eri mieltä kanssanne, mutta puolustan kuolemaan asti oikeuttanne sanoa mielipiteenne” kuulostaa erinomaiselta periaatteelta, mutta sen toteutuminen käytännössä on koko ajan harvinaisempaa.

Jarkko Tontti on kirjailija ja juristi.  Hän opiskeli oikeustiedettä, kirjallisuutta ja filosofiaa yliopistoissa Helsingissä, Edinburghissa, Brysselissä ja Berliinissä ja väitteli oikeustieteen tohtoriksi oikeusfilosofiasta vuonna 2002. Tontti on julkaissut romaaneja, runokokoelmia, esseitä sekä kirjoituksia filosofiasta ja juridiikasta. Hänen uusin kirjansa, romaani Perintö ilmestyy elokuussa 2018.

Tontti on työskennellyt juristina eduskunnassa, oikeusministeriössä, Espoon käräjäoikeudessa ja opettajana Helsingin yliopistossa. Lisäksi hän on toiminut eri ihmisoikeusjärjestöissä. Vuosina 2011-2014 Tontti oli kirjailijoiden sananvapausjärjestö Suomen PENin puheenjohtaja ja tällä hetkellä hän on PEN Internationalin hallituksen johtoryhmän jäsen. Vuodesta 2016 alkaen Tontti on ollut myös eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian ihmisoikeusvaltuuskunnan jäsen.

Jarkko Tontti Ikaalisten Keskuspuistossa keskiviikkona 25.7.2018 klo 17.00.

 

Sarjakuvataiteilija Ville Ranta: Menetetyt elinvuodet

Kuva: Antti Pylväs.

Helsingin Sanomat julkaisi 13.4.2018 otsikon ”Menetetyt elinvuodet” alla grafiikan, jossa esitettiin, montako vuotta elämää jää elämättä sataatuhatta asukasta kohden. Kyse on geneettisten ja elintapasairauksien sekä onnettomuuksien ja itsemurhien aiheuttamat kuolemat suhteutettuna elinajanodotteeseen.

Elämän ja kuoleman kysymysten pohtiminen leviää yleensä käsiin, eikä johda minnekään, mutta yritetään seurata erästä siivua: Mikä oikein on menetetty elinvuosi? Antiikin Kreikan filosofien ideaalit hyvästä elämästä on nykyään hylätty ja korvattu pitkän elämän ihanteella. Onko muutos filosofisesti perusteltu. Voiko elää turhaan? Milloin kannattaa olla elossa? Onko mukavuuksilla tai maallisilla tavoitteilla merkitystä? Onko tylsän elämän vaihtaminen komeaan kuolemaan hyvä diili?

Oululainen sarjakuvataiteilija Ville Ranta kuuluu alansa ehdottomasti tunnetuimpiin sekä Suomessa että ulkomailla. Rannan teoksia on käännetty useille kielille, mutta erityisesti Ranskassa hänen työnsä tunnetaan hyvin. Kajaani-teoksen (2008) käännös oli ehdolla Ranskan parhaksi sarjakuvateokseksi Angoulêmen sarjakuvafestivaalin arvostetussa palkintosarjassa vuonna 2011.

Suomessa Ranta tunnetaan erityisesti pilapiirtäjänä, joka piirtää viikottain Kirkko ja Kaupunki- sekä Demokraatti -lehteen. Hän voitti Sarjakuva-Finlandian vuonna 2014 teoksestaan Kyllä eikä ei (2013). Elokuussa 2018 ilmestyy hänen seitsemäs sarjakuvateoksensa Kuningas menettää päänsä (WSOY), jonka tematiikkaa sivutaan myös Puistofilosofia-viikon alustuksessa.

Ville Ranta Keskuspuistossa perjantaina 27.7.2018 klo 14.00.

Ville Ranta: Kuningas menettää päänsä.