IX Puistofilosofia-viikolla 24.-28.7.2018 pohdiskellaan ihmisen evoluutiota – sekä menneisyyden, että tulevaisuuden näkökulmista

IX Puistofilosofia-viikon 24.-28.7.2018 ohjelman esittely jatkuu. Jälleen kerran meillä on ilo ja kunnia esitellä kaksi alustajaa, joiden äkkiseltään varsin erilaisilta kuulostavat aiheet liittyvät hyvin läheisesti kysymykseen ihmisyydestä: Keitä me oikein olemme? Mistä olemme tulleet? Mitä on olla ihminen? Miten käsittää ihmisenä oleminen?

Kiitos muun muassa ihmisen dna:n selvittämisen, arkeologia on pystynyt paljastamaan runsaasti uutta tietoa lajimme aiemmista vaiheista ja sisarlajeistamme, jotka elivät vielä vähän aikaa sitten keskuudessamme. Tutustuminen neandertalin ihmiseen uusimman tutkimustiedon kautta auttaa osaltaan ymmärtämään myös itseämme toisten apinalajien joukossa. Millainen oli tämä samasta sukupuusta kehittynyt laji, joka oman lajimme tavoin valmisti vaatteita ja aseita, hautasi kuolleensa, ja nähtävästi – ehkä – harrasti filosofisia pohdiskeluja?

Toisessa päässä evolutiivinen kehityksemme on johtanut meidät vuosimiljoonien kehityksen kautta pisteeseen, jossa tulevaisuudessa siintää mahdollisuus muokata ihmiskehoa uusien teknologisten sovellusten ansiosta tavalla, joka olisi äimistänyt Aldous Huxleyn kaltaiset tulevaisuuden ennustajat. Uudet kyvyt muokata ihmistä johtavat myös uusiin eettisiin ongelmiin: Milloin muokkaaminen ja parantelu on ”luonnollista”? Millaisessa tilanteessa menettäisimme oman autenttisuutemme?

Kaksi erilaista alustusta, kaksi mielenkiintoista alustajaa, kaksi näkökulmaa ihmisyyden kiehtovaan probleemaan, olkaa hyvät!

 

Professori, FT Juha Räikkä: Ihmisen epätäydellisyys ja moraalin parantelu

Ihmiset ovat puutteellisia. Meillä kaikilla on erilaisia vajaavaisuuksia. Siksi ei olekaan yllättävää, että jotkut ovat jo pitkään suunnitelleet ihmisten parantelua (enhancement). Parantelussa ei ole kyse sairauksien hoitamisesta eikä edes ennaltaehkäisevistä toimista sairauksien voittamiseksi, vaan tarkoituksena olisi muuttaa ihmisiä siten, että heidän moraaliset, älylliset ja fyysiset kykynsä ylittäisivät normaaleina pidetyt toimintavalmiudet.

Mutta, pitäisikö ihmisiä parannella ja olisiko paranneltu ihminen enää aito, autenttinen ja autonominen ihminen? Entä, miten parantelu vaikuttaisi tapaamme suvaita vääriä tekoja ja antaa toisillemme anteeksi? Sekä suvaitsevaisuus että anteeksianto ovat tärkeitä asioita, mutta ne olisivat varmaankin harvinaisia tapahtumia maailmassa, jossa ihmistä olisi paranneltu siten, ettei moraalisesti vääriä tekoja enää tehtäisi.

Mitä tuollaisessa maailmassa suvaittaisiin? Mitä siellä annettaisiin anteeksi? Kaikkien heikkouksien (weaknesses) poistaminen voisi olla ongelmallista suvaitsevaisuuden ja anteeksiannon kannalta. Tämä ei kenties merkitse sitä, ettei ihmisiä pitäisi parannella, mutta parantelun kannattajien olisi kuitenkin syytä huomioida haitat, joita ”täydellisten” ihmisten maailmaan siirtyminen aiheuttaisi.

FT Juha Räikkä on Turun yliopiston käytännöllisen filosofian professori ja yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaani. Räikkä on tutkinut etiikkaa ja yhteiskuntafilosofiaa. Hän on kirjoittanut mm. teokset Katumuksen filosofia (WSOY 2003), Yksityisyyden filosofia (WSOY 2007), Ihmisen epätäydellisyydestä (Unipress 2017) ja Esseitä etiikasta (Unipress, 2. painos 2018). Räikkä johtaa Suomen Akatemian rahoittamaa projektia, jossa tutkitaan neurotieteiden sovellusten etiikkaa.

Professori Juha Räikkä Ikaalisten Keskuspuistossa keskiviikkona 25.7. klo 14.00

 

Tietokirjailija, tiedetoimittaja FM Juha Valste: Harrastivatko neandertalilaiset filosofiaa?

Neandertalinihmisiä eli Euroopassa, Lähi-idässä ja Lounais-Aasiassa 300 000–28 000 vuotta sitten. He kehittyivät heidelberginihmisistä, aivan kuten mekin. Neandertalilaiset ja nykyihmiset risteytyivät siellä, missä nämä ihmistyypit kohtasivat. Afrikan ulkopuolisilla ihmisillä on perimässään neandertaligeenejä keskimäärin 1–3 prosenttia koko perimästä.

Neandertalilaisten kulttuuri kehittyi hitaasti, mutta noin 50 000 vuotta sitten he kaiversivat ja maalasivat kuvioita luolien seiniin, koristivat itseään väreillä ja koruilla ja hautasivat vainajiaan. He puhuivat ja elivät jonkinlaisina suurperheinä, joissa oli 20–25 ihmistä.

Voimme olla melko varmoja siitä, että neandertalilaiset kertoivat toisilleen tarinoita. Hautauksista päätellen ainakin osa heistä uskoi jonkinlaiseen elämään kuoleman jälkeen. Mutta kuinka abstrakteja asioita he pystyivät ajattelemaan ja välittämään toisilleen? Joka tapauksessa uusien tutkimusten myötä neandertalilaiset ovat alkaneet muistuttaa yhä enemmän meitä. Ehkä he myös filosofoivat?

FM Juha Valste (s. 1945) on koulutukseltaan biologi, pääaineenaan ekologinen eläintiede. Hän on opettanut sekä kouluissa että Helsingin yliopistossa ja työskennellyt 25 vuotta tiedetoimittajana Tiede ja Suomen Luonto -lehdissä. Valste on kirjoittanut 4 tietokirjaa ihmisten evoluutiosta sekä useita kirjoja Suomen sekä maailman nisäkkäistä, linnuista ja luonnosta yleensä. Hän on ollut Suomen luontotieto 1–4 ensyklopedian päätoimittaja, toimittanut useita eläimistä kertovia suurteoksia sekä ollut yhtenä kirjoittajana lukion kemian ja lukion biologian oppikirjasarjoissa. Lisäksi hän on kääntänyt toistakymmentä tietokirjaa suomeksi.

Tietokirjailija ja tiedetoimittaja Juha Valste Ikaalisten Keskuspuistossa lauantaina 28.7.2018 klo 14.00.

Jos aikaisempi esittely jäi lukematta, nyt jos koskaan on korkea aika laittaa ylös kalentereihin, että ajattelun ja dialogin minifestivaalia vietetään 24.-28.7.2018 Ikaalisissa, johon kaikki ovat sydämellisesti tervetulleita. Tapahtuma on avoin ja maksuton kaikille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *